Tietoja minusta

Aloitteleva kotirouva on 38-vuotias äitiyslomalainen. Kotonani häärää 05/13 syntynyt esikoinen Murunen, 03/15 syntynyt kuopus Tirpana, Darling Husband sekä kaksi nelijalkaista lasta. Blogini painopiste on ollut käsityö- ja askartelujutuissa, viime aikoina pääasiassa ompeluaiheissa.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Valmista! BH31/31

Jihuu! Selvisinpä kunnialla Silmukan saalistajan ideoimasta Bloggaajan haaste 31:stä!!! Arvelin etukäteen, että kova urakka tulee ja niinhän se olikin. Projektia ei helpottanut lainkaan, että huomasin aika pian, että olen matkoilla ison osan maaliskuuta ja niinpä ehdin tekemään käsitöitä paljon vähemmän kuin olin suunnitellut. Kiitos bloggerin ajastimen, onnistuin kuitenkin postaamaan lähes joka päivä reissujenkin aikana.

Joka tapauksessa, nyt on takki sen verran tyhjä ja aiheetkin suht koht loppuun kulutettu, että taidan pitää bloggaamisesta ainakin viikon tauon. Palataan sitten sen jälkeen astialle!

Ai niin, ja se arvonta... Eiköhän jatketa arpajaisia vielä viikolla, aika vähän on porukkaa toistaiseksi ilmoittautunut arpajaisiin. Lankojen lisäksi voittopaketista tulee löytymään myös pientä aiheeseen liittyvää tarviketta ja mielenpiristystä ;-)


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Lankavaraston hirvitykset BH30/31

Maija esitteli taannoin omassa Silmukan Saalistus-blogissaan lankavarastonsa häpeäpilkut. Itse inspiroiduin aiheesta, koska keltäpä neulojalta ei tällaisia ei-niin-onnistuneita lankaostoksia löytyisi!

Tässä omani: omenan vihreä Novitan Miami. Lankaa on yhteensä puoli kiloa. Näistä piti tulla neuletakki, mutta tuskin näemme sitä päivää. Ensinnäkään väri ei sovi minulle ja toisekseen en oikein pidä tämän langan tuntumasta puikoilla, on liian paksua makuuni. Jos siis joku tuntee suurta intohimoa tähän lankaan, niin nyt lähtisi halvalla... Väri on kuvassa aika hassu, lanka on enemmän keltaiseen taittava vihreä. En tiedä mistä päin oikein puhalsi, kun nämä langat tulin ostaneeksi!



lauantai 29. maaliskuuta 2014

Grafiikan töitä BH29/31

Yksi rakkaimmista taideharrastuksistani on metalligrafiikan tekeminen. Innostuin postaamaan aiheesta vieraillessani eilen Tapiolan taidelainaamossa, jossa törmäsin grafiikan opettajaani. En ole Murusen syntymän jälkeen päässyt grafiikkaa tekemään. Syksyllä en uskaltautunut ilmoittautumaan grafiikan kurssille, koska Murunen ei olisi vielä pärjännyt kuutta tuntia kerrallaan ilman äitiä. Ehkäpä ensi syksynä pääsen taas taiteilemaan.

Grafiikan tekeminen on käsityötä parhaimmillaan aina laatan työstämisestä itse kuvan vedostamiseen. Koko prosessissa on monta työvaihetta ja lopputulosta ei voi tarkkaan ennustaa, se on aina jossain määrin yllätys! Grafiikan tekemisessä, jos missä, oppii kyllä kärsivälliseksi.

Tässä muutamia tekemiäni töitä, niitä omasta mielestäni onnistuneita siis...

Tämä työ oli hääkutsussamme keväällä 2012. Pidän tässä työssä erityisen paljon tunnelmasta ja valosta. Tekniikkana etsaus, akvatinta ja kuivaneula.

Tämän työn taas annoin ystävälleni Minnalle tupaantuliaislahjaksi. Minnalla on myös bostoninterriereitä ja tämä "Odotus"-niminen työ ilahdutti kovasti. Myös tämän työn tunnelma on mielestäni varsin onnistunut. Tämäkin on tehty etsaamalla ja akvatintalla.


Nimetön hevonen oli ensimmäisiä grafiikan töitä, jossa käytin akvatintaa. Hevosen kaulan alla oleva suttu on yksi metalligrafiikan tekemisessä tutuista yllätyksistä.

Tämä koira taas on hyvä esimerkki siitä, miten helppoa on laittaa kuvaan liikaa yksityiskohtia.
Tällä postauksella osallistun myös Silmukan Saalistus- ja Pipon Ytimestä -blogien Silmukan Ytimestä -haasteeseen. Haasteen aiheena oli tällä kertaa lempieläin. Hevoset ja koirat ovat aina olleet suosikkejani, joten ehkä tämä kelpaa, vaikka työt eivät tämän kuun aikana olekaan syntyneet, vaan aiemmin...

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Makuuhuoneen uusi ilme BH28/31

Tältä makuuhuoneemme näytti aiemmin. Marimekon Täysikuu-kangas sai nyt kuitenkin väistyä raikkaamman Lumimarjan tieltä. Pidän kovasti turkoosin ja oranssin yhdistelmästä, mutta nämä verhot ovat olleet meillä jo nelisen vuotta makuuhuoneessa, joten kaipasin jotain muutosta.

Tässä on makuuhuone uusien verhojen ja tyynyjen jälkeen. Turkoosi ei siis poistunut kokonaan, se on vaan nyt vähän pienemmässä osassa kuin aiemmin. Herätysvalo ja kivituikut saivat lähteä hyllyltä ja siirsin hyllyllä olleen ystävältä lahjaksi saadun koirataulun vaihteeksi seinälle. Mietin hetken olisinko tuonut koboltinsinisten kivituikkujen sinivihreät kaverit hyllylle niiden tilalle, mutta totesin, että kesällä ei kynttilöitä polteta, joten pysykööt ainakin toistaiseksi poissa. 



torstai 27. maaliskuuta 2014

Vuosi kotona BH27/31

Havahduin pari päivää sitten siihen tosiasiaan, että olen ollut nyt vuoden kotona. Jäin äitiyslomalle aikalailla tasan vuosi sitten. Vuosi on pitänyt sisällään paljon ihania asioita ja tapahtumia, mutta paljon myös yksinäisyyttä ja ikävää. Parhaista asioista suurimpana ja tärkeimpänä tietysti Murusen syntymä, joka mullisti elämämme ihan täysin.

Sen sijaan minulle tuli yllätyksenä se, kuinka yksinäistä kotona oleminen voi olla. En ollut aiemmin ymmärtänyt, että olemiseni ja identiteettini määrittyy niin suurissa määrin työn kautta. Myös suurin osa aikuiskontakteistani on työkontakteja. En ole alunperin kotoisin pääkaupunkiseudulta ja muutin tänne vasta muutama vuosi sitten miehen ja töiden perässä. Muuton seurauksena ystäväpiirini kapeni huomattavasti. Vanhalle kotipaikkakunnalle jäivät vanhat ystävät, joiden kanssa näemme hyvin harvoin välimatkan takia ja täältä en ole onnistunut saamaan juurikaan uusia ystäviä. Nekin harvat, joihin olen paremmin tutustunut, asuvat niin eri puolella kaupunkia, että tapaamiset ovat aika harvinaisia heidänkin kanssaan.

Aikuisen keskusteluseuran puute on ahdistanut minua viime aikoina erityisen paljon. Lähinnä sellaisen keskusteluseuran, jonka kanssa voisi puhua muustakin kuin lapsesta. Jossain vaiheessa odotin paluuta töihin kuin kuuta nousevaa, mutta nyt en juuri ole innostunut siitäkään. Toukokuu, jolloin minun pitäisi aloittaa taas työt, tuntuu tulevan liian pian ja Murunen tuntuu liian pieneltä olemaan päivät ilman äitiä. Olemme käyneet Murusen kanssa vauvakerhossa ja tuntuu, että minä olen porukassa ainoa äiti, joka suunnittelee töihin paluuta jo nyt. Väkisinkin tulee "huono äiti"-fiilikset.

Mistä aikuinen ihminen voi löytää ystäviä? Yksi suuri syy tämän bloginkin aloittamiseen oli, että saisin uusia kontakteja, vaikkakin virtuaalisia sellaisia. Harrastukset, joissa olen aiemmin käynyt, ovat jääneet Murusen takia kokonaan. Olen kai perusluonteeltani sen verran ujo, että tutustuminen lähemmin uusiin ihmisiin tuntuu vaikealta.

Aikamoista vuodatusta tuli näin torstaiaamun alkuun. Tänään paistaa aurinko kauniisti, taidamme ulkoilla koko päivän Murusen kanssa.



keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Suolainen piiras perunapohjalle BH26/31

Perunamuusin tähteet saivat kyytiä tämän suolaisen piirakan pohjataikinana. En itse juurikaan pidä rasva-jauhopohjasta piiraan alla, etenkään, jos täytteessäkin on rasvaisia komponentteja. Niinpä päätin soveltaa ja sävelsin edelliseltä päivältä jääneestä perunamuusista ja täysjyväjauhoista pohjan tähän piiraaseen.

Pohja:
4 dl perunamuusia
3-4 dl täysjyvävehnäjauhoja

Vaivataan sopivan napakaksi. Vähän isomman muusimäärän sekaan olisin voinut heittää vielä yhden kananmunan ja enemmän jauhoja sekaan, jolloin taikina olisi riittänyt koko pellilliselle.

Täytteenä oli tällä kertaa salamisuikaleita, suippopaprikaa, salottisipulia ja parsakaalta. Näin jälkeenpäin ajatellen tomaattikin olisi ollut hyvää. Ehkä ensi kerralla sitten. Sidosaineena oli kermaviili ja kananmuna. Juustoa en halunnut tällä kertaa käyttää, ettei täytteestä tulisi liian suolainen.

Täyte:
150g salamisuikaleita
1 pienehkö suippopaprika
1 salottisipuli
1 pieni parsakaali
1 prk kevytkermaviiliä
1 kananmuna
Pippurisekoitusta
Paprikajauhetta
Pizzamaustetta

Piirakka kypsyy uunissa 200 asteessa noin 35 minuutissa.

Muistutus vielä, että arvontaan ehtii edelleen osallistua

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Viikonloppu keväässä BH25/31

Kotiuduimme eilen Murusen kanssa pidennetyltä viikonloppureissulta Barcelonasta. Kevät oli Espanjassa reilusti pidemmällä kuin täällä kotopuolessa, joten vietimme viikonlopun varsin hurmaavassa säässä ulkoilusta nauttien. Moni pitää näin pienen lapsen kanssa matkustamista rankkana, mutta ainakin Murusen kanssa matkaaminen oli tällä kertaa oikein mukavaa.

Barcelonassa on hyvin huomioitu esteetön liikkuminen, joten vaunujen kanssa pääsi lähes joka paikkaan. Joustavuutta matkustaminen toki vaatii, lapsen kanssa ei viitsi jonottaa turistikohteisiin kymmeniä minuutteja, ja pysähdyksiä syömään ja vaihtamaan vaippaa joutuu tekemään ehkä hieman useammin kuin aikuisten kesken.

Tämä oli ensimmäinen matkani Barcelonaan, mutta se tuskin jäi viimeiseksi. Barcelonassa on jotain samaa kuin Pariisissa, mutta rennommalla otteella. Pariisi on yksi suosikkikaupungeistani maailmalla ja Barcelona lisättiin nyt samalle listalle. Hintatasokin oli kohtuullinen. Lämmin tapas-ateria juomineen maksoi noin 15€ hengeltä ja kahvikupin sai alle kahden euron. Ruoka on hyvää ja annokset suuria. Etenkin kalaruoat ja äyriäiset ovat herkullisia.

Tässä muutamia matkakuvia viikonlopulta.

 Goottilaista kaupunginosaa

 Sagrada Familia -kirkko

 Churroja ja kuumaa suklaata

 Tuoreita katkarapuja suoraan grillistä

Tapas-lautanen: perunoita, simpukoita, kroketteja, sardiineja, kanaa, sieniä, tortillaa, paprikoita...

Iloinen turisti keinumassa




Vielä ehtii osallistua arvontaan! BH24/31

Arvontahan löytyy siis ohjeineen täältä. Osallistumisaikaa on tämän kuun loppuun!


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

25 lumihiutaletta BH23/31

Kirjoittelin jo aiemmin kuinka innostuin virkkaamaan lumihiutaleita. Nyt hiutaleita on valmistunut 25 kappaletta, jonka määrän arvelin riittävän Murusen huoneeseen verhoksi. Näyttäisi kuitenkin siltä, että vielä pitää virkata saman verran lisää. Aika olematon verho tällä määrällä tulee, vaikken toki kovin peittävää verhoa suunnitellutkaan tekeväni. Hommaa on siis vielä.

Hiutaleet syntyvät mukavan nopeasti, joten niitä on kiva virkata vaikkapa telkkarin ääressä. Olympialaisten aikaan hiutaleita tuli suorastaan liukuhihnalta. En ole mikään penkkiurheilija, mutta olympialaisten aikaan saatan urheilulähetyksiä seurata ellei parempaa tekemistä ole. Kirjan piirroskuvat kustakin hiutaleesta ovat hyvät, mutta sanallisissa ohjeissa on paljon pikkuvirheitä. Tarkkana saa siis olla ja tarkistaa kuvasta, onko sanallinen ohje tosiaan oikein. Itsekin jouduin muutaman kerran purkamaan, kun en malttanut verrata ohjetta ja kuvaa keskenään. Joka tapauksessa, olen edelleen tosi tykästynyt tähän kirjaan.



lauantai 22. maaliskuuta 2014

Nelijalkaiset perheenjäsenemme BH22/31

Perheeseemme kuuluu meidän ihmisten lisäksi kaksi nelijalkaista jäsentä, bostoninterrierit Pikku Nakki ja tyttärensä Sipulitee. Lyhyemmin Nakkeus ja Sippe. He ovat jo hieman iäkkäämpiä rouvia, mutta mieleltään hyvin pentumaisia. Vauhtia löytyy pääasiassa metsälenkeillä ja aamupaineissa, muuten he ovat kotioloissa varsin rauhallisia ja hiljaisia otuksia.

Sippe ja Nakkeus omassa nojatuolissaan. Valokuvaus ei ole heistä lainkaan hauskaa puuhaa.

Murusen syntymän myötä minulla on ollut todella vähän aikaa puuhasteluun koirieni kanssa. Siitä poden jatkuvaa huonoa omatuntoa. Lenkkikin tehdään pääsääntöisesti vaunujen kanssa, joten tyttöni eivät pääse enää päivittäin juoksemaan vapaana. Iltaisin Murusen nukkumaanmenon jälkeen koiratytöt kaivautuvat sohvalla tiiviisti kainalooni rapsutuksia kerjäämään. Se on meillä päivän yhteinen hellyyshetki. Vaikka mielenkiinnon painopiste on tällä hetkellä koiraharrastuksen sijaan arkisemmissa kotiasioissa, koirat ovat edelleen minulle todella tärkeitä ja rakkaita. En voisi kuvitella elämää koirattomana!

Sippe rakastaa Murusta. Ei mene päivääkään ilman koiranpusuja!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Ompelijan uskollisimmat apurit BH21/31

Jokaisella ompelijalla on muutama tarpeellinen työtoveri. Tässä minun tärkeimmät apulaiseni ompelutöissä kuvin:

Ehdottomasti tärkein apulaiseni ovat Fiskarsin kangassakset. Ompelusta ei tule yhtään mitään, jos sakset ovat huonot ja tylsät. Asiaan kuuluu, että kangassaksilla ei leikata mitään muuta kuin kangasta, jotta ne eivät menisi pilalle. Omat kangassakseni olen merkinnyt kanttinauhan pätkällä, jotta ne eivät sekoittuisi muiden saksien kanssa. Tosin viime aikoina olen varmuuden vuoksi myös säilyttänyt niitä piilopaikassa, ettei muille perheenjäsenille tulisi kiusausta käyttää niitä esimerkiksi paperin leikkaamiseen.


Toiseksi tärkein apulaiseni on mittanauha, joita minulla on varmuuden vuoksi useita. Niinkuin kuvasta näkyy, tämäkin on päistään jo aika kulunut. Ommellessa pitää mitata vähän väliä jotain, siksipä näitä on hyvä olla useampi. Mittanauha kun tuppaa aina olemaan hukassa, kun sitä tarvitsee.




Kolmanneksi tärkeimmällä sijalla tulevat koneet, vaikka niitä aina välillä parjaankin. Totuus on, että kyllä saumuri ja ompelukone molemmat ovat tarpeellisia ja hyödyllisiä kapineita ommellessa. Etenkin tuohon saumuriin olen tykästynyt kovasti. Mitkä ovat sinun tärkeimmät apurisi käsitöitä tehdessä? Neuloessa tai virkatessa osa tarpeellisista tavaroista on samoja kuin ommellessakin, mutta muitakin tietysti on. Neuloessa ei liene hyvien puikkojen voittanutta?

torstai 20. maaliskuuta 2014

Tällä hetkellä puikoilla BH20/31

Tällä hetkellä minulla on puikoilla pipo ruskeasta Rose Mohairista. Tarkoitukseni oli käyttää neuletakista jääneet jämälangat tähän, mutta voi olla, että tämä pipo jää yhdeksi keskeneräisistä töistäni. Ei nimittäin inspiroi ollenkaan! Viime aikoina olen kyllä ollutkin enemmän innostunut ompelemisesta, eikä minulla ole edes ollut aikaa neuloa.



Piposta pitäisi tulla lierillinen. Siis vähän hattua muistuttava. Neuloin reunaan ainaoikeaa muutaman sentin ja lierin olisi siis tarkoitus muodostua, kun neule rullautuu. Ehkä väliin täytyy kuitenkin laittaa myös vähän täytettä, jotta siitä tulisi sellainen kuin ajattelin. Saas nähdä valmistuuko tämä nyt kevään aikana vielä.


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Arvontaa pukkaa! BH19/31

Blogissani on nyt ylitetty viidentuhannen lukukerran rajapyykki, joten sen kunniaksi laitan arpajaiset pystyyn! Onni suosi minuakin hiljattain erään blogin arpajaisissa, joten on siis korkea aika laittaa hyvä kiertämään. Arpajaispalkinnoksi kaivelen lankavarastostani pari kerää voittajan väritoiveen mukaista lankaa. Mukaan tulee myös muuta kivaa, joka sitten löytyy yllätyksenä paketista. Hankin itse palkinnon, joten tässä ei ole kyse mainostamisesta. Arpajaisiin on aikaa osallistua maaliskuun loppuun saakka.

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen alle. Toivoisin kommenteissa palautetta blogistani, mikä on hyvää ja mitä voisi kehittää. Kommentoimalla saat yhden arvan. Toisen arvan saat linkittämällä blogiini ja kolmannen arvan, kun liityt lukijakseni. Muistathan kertoa monellako arvalla osallistut arvontaan ja minkävärisiä lankoja toivot palkinnoksi :-)


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Pikkutytön kesämekko BH18/31


Tämä mekko syntyi tänään iltapäivällä ei niin kesäisissä tunnelmissa. Ulkona nimittäin sateli oikein suuria ihania lumihiutaleita. Mekko menee lahjaksi kummitytölleni, joka on hieman Murusta vanhempi. Toivottavasti mekolle on tulevana kesänä kovasti käyttöä!

Materiaalina on Metsolan joustofrotee, pään- ja kädenteillä pinkkiä resoria. Näin jälkikäteen ajatellen valkoinen resori olisi ehkä tehnyt raikkaamman ilmeen mekkoon. Olen kyllä tykästynyt tuohon kankaaseen. Sitä jäi vielä sen verran, että ehkäpä saan lopusta tehtyä jotain itsellenikin.

Kaava on omaa käsialaani. Mittoja katselin yläosaan vähän malliksi yhdestä Ottobren kaavasta. Kummityttö on sen verran Murusta isompi, etten uskaltanut käyttää Murusen mittoja apuna. Mekko on suurinpiirtein kokoa 92cm.

Tällä kertaa kone ei tehnyt kaksoisneulalla hyppytikkiäkään, eli se ongelma tosiaan taisi viimeksi olla ompelulangasta johtuva. Tiedänpä tämän vastaisuudessa.



maanantai 17. maaliskuuta 2014

Keskeneräiseksi jääneet käsityöt BH17/31

En tiedä jääkö kenelläkään muulla koskaan käsitöitä kesken. Postasin aiemmin neuletakista, jonka osat odottivat kokoamistaan pari talvea. Minulla on paljon myös käsitöitä, jotka eivät ole koskaan tulleet valmiiksi ja tuskin tulevatkaan. Tässä niistä yksi, villasukat, jotka aloitin joskus kultaisella 90-luvulla. Lanka loppui kesken ja samalla myös viitsiminen. Loppuunsaattaminen vaatisi, että purkaisin tuota jo valmista sukkaa ja neuloisin myös siihen uuden jalkaterän. Ehkä vielä jonain päivänä...



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Voi murheenkryyni mikä mekko! BH16/31


Tein Muruselle mekon Noshin pinkki-oranssista norsutrikoosta Ottobren 1/2014 kaavoilla. Koko hommasta melkein tuli suuri fiasko. Onneksi vaate oli menossa oman lapsen käyttöön eikä lahjaksi. Työn jälki ei nimittäin kovin kaunista ole.

Ensiksi hermot menivät pääntiellä olevien laskosten kanssa. Kangas luirusi paininjalan alla niin, että yksikään laskostikki ei ole suora. Siksipä en tarjoa lähikuvaa yksityiskohdista. Täytyy sanoa, että ikävä tuli vanhaa kunnon Janomea, jolla ompelin teinivuosinani. Tämä nykyinen ompelukone on vitsi  siihen verrattuna. Ei olisi kannattanut olla pihi ja säästää konetta hankkiessa...

Seuraava harmituksen kohde olivat kädentiet, jotka piti ohjeen mukaan rypyttää framilon-nauhalla. Sitä ei löytynyt kangaskaupasta, joten ostin myyjän mukaan vastaavaa Prymin nauhaa. Sepä olikin niin tiukkaa, ettei sillä pystynyt mitään rypyttämään. Päädyin tekemään perinteisen lankapoimutuksen, josta tuli ihan kelvollinen.

Viimeinen harmitus tuli helmapäärmeestä, johon käytin aikaa kolme tuntia! Ompelin ja purin ja ompelin ja purin. Kaksoisneulan vasen neula päätti juuri helman kohdalla alkaa tehdä hyppytikkiä. Loppujen lopuksi langoitettuani koneen uudestaan, putsattuani siepparin ja puolapesän, sekä vaihdettuani kaksoisneulan, sain suht koht säällisen näköistä tikkiä aikaan. Ongelman syyksi en keksi muuta kuin Ikeasta ostetun langan. Kaksoisneula toimi nimittäin pääntiellä ja kädenteillä juuri niinkuin pitikin ja ainoa ero oli ompelulangassa. Eli Ikean lanka ei näköjään toimi trikoon kanssa. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan kiva ja Murunenkin tuntuu pitävän mekosta.

Lankavarastoa BH15/31


Kuvassa osa lankavarastostani, joka sijaitsee tällä hetkellä makuuhuoneemme nurkassa. Etummainen kori oli aiemmin olohuoneessa, mutta koska se joutui päivittäin Murusen hyökkäysten kohteeksi, siirsin sen nykyiseen paikkaan. Näiden lisäksi lankoja on vielä muutama kassillinen vaatehuoneessa (piilotettuna Darling Husbandilta). Hän nimittäin ei aina ymmärrä miksi käsityötarvikkeita pitää olla niin paljon.


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Lihaperunasoselaatikkoa fiinimmin eli shepard's pie BH14/31


Tunnustan etten koskaan pitänyt lapsena kouluruokana usein olleesta lihaperunasoselaatikosta. Se oli mielestäni karmean väristä ja täysin mautonta. Niinpä en ole sitä perinteistä versiota juuri kaipaillut ja myönnän, että tätä fiinimpääkin versiota vastaan minulla oli aikamoiset ennakkoluulot. Brittiläinen shepard's pie on kuitenkin vienyt sydämeni. Tämäkään ei ole mikään nopea ruoka: ensin tehdään jauhelihakastike ja perunamuusi, jotka sitten kypsennetään vielä loppuun uunissa. Kotikokki voi toki kiireisenä päivänä oikaista tekemällä perunamuusin jauheesta. Jauhelihakastike suurustetaan vehnäjauholla ja nesteeksi siihen tulee tummaa olutta.

Ruoan juju on se, että kastike tulee vuokaan pohjalle ja muusi päälle, eikä niitä sekoiteta. Joskus olen saanut Irlannissa myös taivaallisen hyvää seafood pieta, jossa siis on lihan sijasta kalaa ja meren herkkuja. Siitä en kuitenkaan ole onnistunut kotona kokkaamaan kelvollista versiota.

Tässä shepard's pien resepti myös teille jakoon:

Uunin lämpötila 175 astetta ja ruoka saa muhia siellä noin 45 minuuttia.

Kastike:
400 g jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
Mustapippuria, valkopippuria, viherpippuria ja paprikajauhetta oman maun mukaan
2 keskikokoista porkkanaa
2,5 rkl vehnäjauhoja
Pussillinen pakasteherneitä
Öljyä
2 rkl worcestershirekastiketta
1 rkl tomaattisosetta
3 dl tummaa olutta (stout kuten Guinness toimii tässä parhaiten)
Suolaa oman maun mukaan

Perunamuusi:
1 kg puikulaperunaa
50g voita
Loraus maitoa
Suolaa oman maun mukaan

torstai 13. maaliskuuta 2014

Kaktus BH13/31

Kurkkuuni muutti kaktus maanantaina, eikä suostu lähtemään pois. Viime viikkohan meillä podettiin jo nuhaa, mutta tauti muutti luonnettaan alkuviikosta ja on nyt sitkeässä kuin mikä. Murunen onneksi tervehtyi jo viikonloppuna, mutta kotirouva on kovin toipilas. Siksipä ei tämän viikon postauksetkaan juuri pituudellaan päätä huimaa. Lyhyestä virsi kaunis, jatkan potemista...

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Apilahuppari BH12/31

Innostuin sitten ompelemaan Muruselle aiempien apilahousujen kaveriksi myös hupparin. Miehusta ja huppu ovat samaa vihreä-keltaista metsolan apilajoustofroteeta kuin housutkin, hihat, kengurutasku ja hupun vuori yksiväristä keltaista. Kaava on ottobresta 1/2014 koko 86, tosin en leikannut kaavaosiin ollenkaan saumanvaroja, jotta huppari toimisi settinä housujen kanssa, jotka siis kokoa 74. Jätin myös vetoketjun edestä pois.




tiistai 11. maaliskuuta 2014

Posti toi kasan ommeltavaa BH11/31


Trikoota, joustofroteeta, velouria, resoria. Toinen toistaan ihanampaa kuoseja ja väriyhdistelmiä. Näistä olisi tarkoitus tehdä kaikkea ihanaa kesäksi ja ensi talveksi! Yhdistelemällä kuosillista kangasta yksiväriseen tai raidalliseen, saa vaatteista raikkaita ja persoonallisia. Kadehtien olen katsonut Verskin ompeluksia Odotuksellinen elämä -blogissa

Se puuttuva viherpeukalo BH10/31

Mielestäni viherkasvit kotona lisäävät viihtyvyyttä huomattavasti. Niinpä minäkin sinnikkäästi ylläpidän (hoidosta ei voi puhua parhaalla tahdollakaan) oheisissa kuvissa olevia kasviparkoja. Tässäpä limoviikunani, jonka otin mukaan pienenä pistokkaasta kasvatettuna taimena, kun muutin pois kotoa vuonna 1997:

Kokoa se on kasvanut hurjasti näiden 17 vuoden aikana, mutta eihän hän kovin hyvinvoivalta näytä?

Tässä taas palmuvehka tai zamioculcas, jonka ystäväni Pirjo toi minulle tupaantuliaislahjaksi vuonna 2002:
Hän oli huomattavasti komeampi muuttaessaan luokseni. 

Parhaiten meillä on menestynyt itse ostamani pullojukka. Eli sanonta, jonka mukaan huonekasvit menestyvät vain jos ne on saatu lahjaksi tai varastettu, ei pidä paikkaansa ainakaan meillä.





Eikä kyse ole siitä etteikö näitä kavereita olisi hoidettu. Parhaani mukaan olen yrittänyt muistaa vaihtaa mullat vuosittain ja kastellakin aina joskus. Ehkä kuitenkin palmuvehka on saanut sitä juomaa liian usein ja limoviikuna liian harvoin? Jokin ei kuitenkaan toimi. Ehkä ongelmana on puuttuva viherpeukalo?

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Haaste: Lempipaikkani BH09/31

Olen jo jonkin aikaa miettinyt minkälaisen blogihaasteen laittaisin alulle ja pari päivää sitten se pälkähti mieleeni kesken lenkin: Lempipaikka!

Tässä ohjeet:
- esittele blogissa kuvin ja sanoin oma lempipaikkasi päivittäisestä ympäristöstäsi kotisi ulkopuolelta. Eli paikka, jossa viihdyt ja käyt säännöllisesti.
- kerro miksi paikka lempipaikkasi
- lopuksi linkitä tähän blogipostaukseen ja liitä linkki omaan blogiisi kommenttina

Lempipaikkani on kotini läheinen metsä, jossa lenkkeilen lähes päivittäin. Metsä rajoittuu toiselta puolelta järveen ja toiselta niittyyn. Syksyisin ja keväisin on yleensä muutaman viikon jakso, jolloin metsä muuttuu saareksi järven levitessä niitylle sade- ja sulamisvesien vuoksi. Talvella lenkkireitti muokkautuu, kun myös jäälle pääsee kulkemaan. Täällä koirat voi päästää suhteellisen huoletta irti, lähistöllä ei ole juurikaan liikennettä. Reitti onkin monien suosiossa, joskin näin rapakeleillä metsässä saa kulkea aika lailla rauhassa.


Yritin miettiä mikä paikka metsässä olisi ehdoton suosikkini, mutta en osannut nimetä yhtä ainoaa, siispä lempipaikkani on tämä koko metsä. Metsässä minua viehättää hiljaisuus ja rauha, korkealle pään yläpuolelle kohoava tiheä kuusikko ja vuodenaikojen mukaan muokkautuva maisema ja kävelyreitit, huikean vihreät sammaleet.


Metsän päässä on kallioniemi, josta avautuu näkymä järvelle kolmeen suuntaan. Näköjään yksi nelijalkainenkin linssilude on päässyt kuvaan.


Tähän metsään liittyy hyvin voimakkaasti myös muisto jo edesmenneestä koirastani. Se rakasti tätä metsää yhtä paljon kuin minäkin. Täällä kävelin sen kuoleman jälkeen tuntikausia ja surin. Ainoa pidempi tauko metsässä käyntiin oli Murusen syntymän jälkeen, pienokainen ei viihtynytkään kantoliinassa.