Vanhaa Noshia

Viime aikoina on tuntunut, etten ole oikein ehtinyt tehdä mitään näkyvää. Vaikka itseasiassa, kun tarkemmin miettii, on tullut tehtyä paljonkin, mutta tietyt asiat - kuten bloggaaminen, ovat jääneet vähemmälle. Käsitöitä on tullut tehtyä vähän kuin varkaiten, mutta inspiraatio on toisinaan ollut pahasti hukassa. Tai sitten on ollut inspiraatio, mutta ei aikaa toteuttaa visiota.

Taannoin inspiroiduin kahvipaketista. Tällä kertaa inspiraatio tuli Facebookin ompeluryhmässäni näkemästäni kuvasta, jonka kuvatekstissä puhuttiin jotain "pikasurautuksesta". Niinpä jouduin itsekin kokeilemaan vastaavaa pelkällä saumurilla ommeltavaa tunikaa. Kaavan muokkasin Ottobren 6/2010 Let it be -paitakaavasta, koko 98cm. Levensin paitaa jonkin verran ja pidensin helmaa. Hihaa lyhensin ja laitoin hihansuihin pitkät resorit. Helmaan ompelin myös resorin ja pääntiehen tein matalan savupiippukauluksen.

Kankaat ovat vanhaa Noshia. Vespat taitavat olla vuodelta 2013 ja pinkit miniraidat 2014 kesältä. Vespoja minulla oli aika pieni palanen. Tunikan jälkeen sitä jäi sen verran pieni pätkä, että sain siitä tehtyä vielä pyjamahousut. Paitaan riitti vielä juuri ja juuri yksi ehjä vespa, jonka applikoin rintamukseen. Tällä kertaa hifistelin ja kävin ostamassa asiasta tehden kaksipuoleista liimaharsokangasta applikointiin avuksi. Se toimi kuin unelma. Pyjamahousujen kaava on myös Ottobresta 6/2010, paidan kaava Let it be samasta lehdestä. Molemmissa koko 98cm. Laiskana tosin jätin housujen lahkeista rypytykset pois, joten lahkeisiin jäi vähän vielä kasvunvaraa.

Kesämaisema

Olen joskus miettinyt alitajuntaa ja sen vaikutusta inspiraation antajana ja luovuuden synnyttäjänä. Sain siitä konkreettisen esimerkin ihan muutama päivä sitten. Alitajunta yhdisti kaksi toisistaan irrallista asiaa yhdeksi uudeksi kokonaisuudeksi.

En yleensä ole mainosmiesten uhri, vaan pyrin tekemään omia kulutusvalintojani sisällön, en pakkauksen tai mainoksen perusteella. Toisinaan kuitenkin eteen tulee niin kaunis pakkaus, etten voi vastustaa. Niinkuin tämä kahvipaketti. Kesäinen merenrantamaisema jostain Itämeren rannalta on karuudessaan jotain sellaista, joka puhuttelee minua todella paljon. Ei pakkauksen sisältökään hullumpaa ollut. Mielessäni kävi, että jotain samanlaista olisi kiva saada omaan vaatteeseeni muistoksi pian takanaolevasta kesästä.

Vaatekaappini on jo jonkin aikaa kaivannut täydennystä paitahyllyyn. Tiedättehän, niitä ihan tavallisia siistejä paitoja, joita voi pitää farkkujen, shortsien ja hameiden kanssa kotona tai vapaamuotoisissa menoissa. Halusin kokeilla uutta paitakaavaa ja päätin käyttää kokeiluuni jo pitkään kaapissani pyörinyttä Käpysen Meri-siksakraita-trikoota. Olin tilannut kankaan ajatuksena tehdä siitä itselleni kesämekon, mutta loppujen lopuksi tänä kesänä ei ollut niin paljoa mekkokelejä, että olisin uusia mekkoja viitsinyt ommella. Niinpä kangas päätyi paitakokeiluuni. Kaavana Autumn Mood Ottobresta 5/2013, koko 40.

Kun sain uuden paidan päälleni ja katsoin peilistä, tajusin, että alitajuntani oli tehnyt kangasvalinnan puolestani. Siinähän se kahvipaketin merenranta oli paidassani!

Kesäkurpitsoiden invaasio - osa 1

Darling Husband ilahdutti tässä männä päivänä tuomalla töistä mukanaan kaksi massiivista kesäkurpitsaa. Oli kuulemma esimiehen puutarha kukoistanut tänä kesänä kesäkurpitsoina sen verran, että zucchineista riitti ihan jaettavaksi asti.

Kurpitsoilla oli tosiaan kokoa ja näköä sen verran, että arvelin sisuksen olevan jo kuivakkaa ja puumaista. Yleensä pyrin kaupassakin valikoimaan aina pieniä ja sieviä yksilöitä jättiläisten sijaan. Niinpä päätin tehdä osasta kakkua. Kakkutaikinan seassa mahdollista kuivuutta ei huomaa ja onpahan sitten se kakkukin mukamas vähän terveellisempää. Ainakin jos ei lasketa kaikkea voita ja sokeria...

Tein kakun vähän porkkanakakun tapaan. Kesäkurpitsa siis raastettiin hienoksi ja sekoitettiin taikinan sekaan. Kakusta tuli viehättävästi vaaleanvihreä.

Ohje on irtopohjavuokaan, halkaisija 24 cm. Tuplaamalla ohjeen, saat pellillisen.

4 dl kesäkurpitsaa raastettuna

200 g voita

3 dl sokeria

3 munaa

3 1/2 dl vehnäjauhoa

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1 rkl vaniljasokeria

Kuorrute

200g tuorejuustoa

50g sitruunalla maustettua valkosuklaata

Koristeeksi pähkinä-/mantelirouhetta ja halutessasi voit laittaa kakun väliin mangososetta ja osan tuorejuustokuorrutteesta.

Raasta kesäkurpitsa hienoksi raasteeksi, voit valuttaa raastetta hetken siivilässä, jos näyttää kovin kostealta. Sekoita kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen. Lisää sekaan hieman jauhoja, jos vaahto muuttuu rakeiseksi. Lisää noin puolet jauhoista, raaste ja loput jauhot. Kaada voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista uunissa 200 asteessa 35-40 minuuttia.

Sulata valkosuklaa. Notkista tuorejuusto vatkaimella ja sekoita sulanut suklaa sekaan. Levitä jäähtyneen kakun päälle (ja väliin). Ripottele mantelirouhetta kakun päälle.

Mittatilausleggarit

Murusen vaatekaappi on huutanut jo jonkin aikaa vajetta housuosastolla. Niinpä päätin ommella parit leggingsit, joiden kaavoittamiseen kokeilin Mallikelpoisen ohjetta. Koeversion ompelin Käpysen vihreästä Käpyseni-trikoosta. Käytin kaavan mitoituksessa -2cm väljyysvaraa.

Sovituksessa huomasin, että olin mitannut istumakorkeuden Muruselta väärin ja leggarit jäivät lantiolta hyvin mataliksi, joten päätin ommella vyötärölle kuminauhakäänteen sijaan leveän resorin. Kaapista ei löytynyt vihreää resoria, joten mustalla mentiin. Lopputulos on aika kiva ja leggarit kuulemma ovat tosi mukavat jalassa.

Toiset leggingsit toteutin "pinkkivärisinä". Olihan Murunen pyytänyt pinkkejä leggingsejä jo keväästä lähtien. Materiaalina Noshin vadelmanpunainen luomujoustocollege ja -resori. Vyötärön lisäksi ompelin näihin leggareihin resorit myös lahkeensuihin. Leikkasin lahkeisiin vähän reilummin pituutta ja nythän ne ovat somasti makkaralla, kun jaloissa ei vielä ole pituutta yhtä paljoa.
Näistäkin tuli aika kivat.

Tämän kokeilun perusteella voin suositella lämpimästi Mallikelpoisen ohjetta. Tein samaan tapaan leggingsit myös itselleni, niistä kirjoittelen myöhemmin.

Spagettia ja kotitekoista pestoa lehtikaalista

Näin elokuussa kotimaisten vihannesten satokausi on parhaimmillaan ja tarjolla on jos vaikka mitä vihreää edulliseen hintaan. Bongasin taannoin lehtikaalipeston ohjeen Yhteishyvän ruokalehdestä ja sitä piti kokeilla nyt, kun kotimaista lehtikaalta saa edullisesti. Meidän perheessämme ei varmasti syödä liikaa kasvisruokia, kuten ei varmasti monessa muussakaan suomalaisperheessä.

Tuunasin lehden reseptiä jonkin verran ja lopputuloksesta tuli kerrassaan erinomainen. Kaksivuotias Murunenkin kehui, vaikka koko annos ei hänellä mennytkään. Tässä reseptini:

100g lehtikaalta
1 ruukku basilikaa
2 isoa valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria (ei haittaa, vaikka menee enemmänkin)
50g parmesania raasteena
2 dl manteleita
1/2 limen mehu
1/2 sitruunan mehu
1 dl extra virgin oliiviöljyä

Ryöppää lehtikaalia pari minuuttia kiehuvassa vedessä. Paahda manteleita hetki kuivalla pannulla. Laita kaikki ainekset blenderiin ja pyöräytä tasaiseksi tahnaksi. Tarjoa heti keitetyn spagetin kanssa. Tästä tuli niin hyvää, että ryhdyin miettimään, miksi ihmeessä meillä ostetaan tavallinen pesto valmiina? Tämän ruoan kanssa kaikkein kauimmin meni odotellessa pastan kypsymistä...

Salainen ompeluystäväni - osa 2

Kirjoittelin tuossa taannoin ompeluryhmäni Salainen ompeluystävä -tempauksesta, jossa arvottiin jokaiselle osallistujalle lahjan saaja, jolle ommeltiin yksi iso ja yksi pienempi ompelus. Osallistuin toki myös lasten sarjaan, ajatuksena, että Murunen saisi sitten myös paketin ja jotain uutta vaatekaappinsa täytteeksi.

Lasten arpajaisissa pakettini kohteeksi arvottiin 5-vuotias pikkutyttö, joka oli toivonut saavansa mahdollisimman kimaltavan mekon. Aikamoinen haaste minulle - kaapistani ei löydy mitään kimaltavaa kangasta, joten oli pakko soveltaa.

Valitsin kaavaksi yksinkertaisen liivimekon kaavan Ottobresta 6/2010, koko 116cm. Kankaiksi valitsin yksiväristä pinkkiä ja tummanlilaa trikoota, lahjansaajan lempiväreistä tottakai. Pääntien ja kädenteiden kanttaukset on tehty samalla trikoota, koska en löytänyt kaapista sopivan sävyistä resoria. Kimallus mekkoon syntyi silityskalvon avulla. Eihän tuosta kovin bling-blingiä tullut, mutta onpahan pientä kimallusta edes. Toivottavasti paketin saaja pitää uudesta mekostaan!

Mekon kaveriksi pakettiin lähti samanlainen vaaleanpunainen pussukka kuin aikuisten pakettiinkin. Jospa sille löytyisi käyttöä vaikkapa pinnien ja hiuspompuloiden säilytyspussukkana.

Salainen ompeluystäväni -osa 1

Ompeluryhmäni järjesti kesän alkajaisiksi "salainen ompeluystävä" - tempauksen. Ideana oli, että jokaiselle osallistujalle arvotaan salainen ompeluystävä, jolle ommellaan yksi iso ja yksi pieni lahja. Paketit saa avata tiettynä päivänä ja ryhmän muille jäsenille otetaan kuva saadusta lahjasta. Tekijä pysyy salaisena pakettien avaamiseen saakka.

Osallistuin itse tähän ompeluvaihtoon ensimmäistä kertaa ja ilmoittauduin saman tien ompelemaan sekä lapselle että aikuiselle. Sain tiedot ompelusteni kohteista juhannuksen kynnyksellä ja niinpä juhannuksen aikana ehdin hyvin miettiä mitä kummallekin tekisin. Aikuinen, jolle lahjan ompelisin, sattui olemaan pituutta lukuunottamatta mitoiltaan hyvin lähellä omia mittojani ja ilmoittautumislomakkeen perusteella hän käyttää paljon mekkoja. Niinpä päätin tehdä hänelle mekon ja käyttää siihen omaa kaavaani, jolla olen tehnyt useampia mekkoja itselleni.

Kankaaksi valikoitui Ikasyrin mustavalkoinen ohut Vyyhti-joustocollege, koska salainen ystäväni on mieltynyt mustavalkoiseen ja harrastaa bloginsa mukaan myös virkkausta. Kangas päätyi minulle Ikasyrin possupussista, enkä oikein osannut ajatella tekeväni siitä itselleni mitään. Pala oli sen verran pieni, ettei siitä riittänyt hihoihin eikä taskuihin. Niinpä mekosta tuli hihaton ja taskuton. Savupiippukauluksen sain kuitenkin tehtyä lipareesta, joka jäi jäljelle. Mekko menee näin kesällä hellemekkona ja talvella aluspaidan kanssa liivimekkona.

Mekon kaveriksi pakettiin ompelin vielä pienen vuoritetun pussukan Hipun ohjeella. Pussukoita tarvitsee aina! Pussukan kangas on käsityöpuuvillaa Eurokankaasta ja vuorikangas on kierrätyskeskuksesta.

Porkkanakakkua tuunattuna

Tänään oli törkeän kylmä aamupäivä mökillä, joten päätimme ajella anopin luokse pitämään leivontahetken Murusen kanssa. Mökillä ei ole uunia, joten täällä leivonta rajoittuu satunnaisiin hyydyttämällä tehtyihin juustokakkuihin tai muurikkapannulla paistettuihin lättyihin.

Jääkaapissa sattui olemaan rasiallinen Philadelphia-juustoa, joten päätimme leipoa porkkanakakkua ja tuunata sitä hieman. Murunen auttaa leivonnassa mielellään sekoittamalla jauhoja ja taikinaa, sekä tietysti maistelemalla. Resepti on muokattu kinuskikissan porkkanakakkureseptistä:
3 munaa
3 dl sokeria
3 1/2 dl karkeita vehnäjauhoja
3 keskikokoista porkkanaa (n. 4 dl raastettuna)
150 g voita
2 tl kanelia
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria

Kakkupohjan teimme 24cm irtopohjavuokaan, mutta sen voisi tehdä ihan hyvin myös syvälle uunipellille, tällöin kuitenkin paistoaika on hieman lyhyempi. Kakkupohja tehdään seuraavasti:
1) Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi
2) sekoita kuivat aineet keskenään
3) sulata voi ja anna sen jäähtyä
4) vaahdota munat ja sokeri suht kovaksi vaahdoksi
5) lisää sekaan vuorotellen jauhot ja jäähtynyt voisula
6) sekoita lopuksi porkkanaraaste taikinaan ja kaada valmis taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan
7) paista uunissa 200 asteessa noin 30-35 minuuttia

Kakkupohjan jäähdyttyä se halkaistaan kahtia, kostutetaan ja täytetään. Kakku kostutetaan vedellä laimennetulla mehulla ja alempaan osaan laitetaan noin 1/3 kostutukseen varatusta nesteestä. Loput kostutteesta laitetaan ylempään kakkupohjaan, koska neste valuu kakussa alaspäin.

Kakun väliin laitoimme purkillisen Mangopilttiä ja noin 1/3 tuorejuustokuorrutteesta. Loput 2/3 kuorrutteesta laitettiin kakun päälle ja lopuksi Murunen koristeli kakun mantelirouheella.

Kuorrute:
200 g Philadelphia-tuorejuustoa
1/2 - 3/4 dl tomusokeria
1 prk Piltti Aurinkoinen-sosetta

Kostutukseen:
3/4 dl appelsiinimehua
1/4 dl vettä

Väliin:
1 prk Piltti Mangososetta
1/3 osa kuorrutetta

Päälle:
2/3 osa kuorrutetta
2 rkl Mantelirouhetta

Vilmat

Mainitsin jossain aiemmassa postauksessani, että sain äitienpäivälahjaksi Mekkotehdas aikuisille -kirjan. Otin ensimmäisenä kirjan kaavoista testiin Vilman, joka oli ainoa joustaville kankaille tarkoitettu kaava. Malli oli sen verran kiva, että tein samantien kaksi mekkoa samalla kaavalla.

Ensimmäinen Vilma syntyi Noshin Niityllä-trikoosta, jota en ollut tätä ennen tohtinut saksia. Arvelin kuitenkin ennen kankaan leikkaamista, että saan mekosta muokattua sopivan, ellei se ole sitä automaattisesti. Toinen Vilma taas syntyi Vimman lettitrikoosta, joka on ihanan pehmeä ja hyvin laskeutuva. Tämä kangas ehti myös viipyä kaapissa aika pitkään ennenkuin uskalsin leikata. Niinköhän vain tästä jälkimmäisestä tuli kuitenkin liian yöpaitamainen?

Syntymäpäiväkortteja

Meillä on näin keskikesällä useammat syntymäpäivät lähisuvussa. Niinpä askartelimme Murusen kanssa tänään synttärikortit Murusen ja Tirpanan ukille ja ainoalle serkkupojalle.

Murunen valitsi korttipohjat ja skräppipaperit kumpaankin korttiin. Ukin kortista tuli "pinkkivärinen" ja Murunen valitsi sitä varten kukkapaperia ja punasävyistä koukeropaperia. Murunen halusi korttiin myös sydämiä, joten hän sai tehdä niitä sydämenmuotoisella paperileikkurilla. Minä hoidin itse saksilla leikkaamisen. Päätimme tehdä sydämistä ilmapalloja, koska synttäreillä kuuluu olla niitä ainakin jossain muodossa. Liimasimme kortin yhdessä ja Murunen viimeisteli kortin leimaamalla "Onnea"-tekstin vihreällä värillä. Lopuksi piirsin ilmapallojen narut ohuella tussilla.

Huomasin serkkupojan korttia askarrellessamme, että lattialle oli tipahtanut yksi sydän. Se sai oman paikkansa kortin sisäsivulta. Murunen halusi myös, että kirjoittaisimme ukille onnitteluvärssyn ja niinpä myös teimme. Olemme viime aikoina laulaneet paljon Risto Räppääjästä tuttua "elämä ei ole hassumpaa" -laulua, joten Murunen muotoili värssyn sen mukaan ja minä kirjoitin.

Serkkupojan kortista tuli turkoosi ja Murunen halusi tehdä kanteen soikion. Muuta kanteen ei sitten saanut laittaa. Lopulta Murunen suostui siihen, että äiti piirtää tussilla vähän rimpsuja soikion ympärille. Muuten kortti olisi jäänyt vähän alastoman näköiseksi. Sisäsivuille sitten irroteltiinkin vähän enemmän. Sinne piti liimata pupun kuva, ykkönen ja Onnea-teksti. Aikamoinen sillisalaatti tuli, mutta Murunen oli tyytyväinen.

Jädeä ja marenkia

Ylen aamu-TV:ssä esiteltiin taannoin Marttojen reseptillä tehtyä kotijäätelöä. Nyt, kun säät vihdoin lämpenivät, oli aika minunkin kokeilla jäätelön tekoa kotikeittiössä. Kotitekoisessa jäätelössä minua viehätti ajatus lisäaineettomasta kesäherkusta, en kuitenkaan halua hankkia jäätelökonetta, kun en tiedä kuinka kovasti jäätelönteosta innostun. Marttojen ohjeessa ei kuitenkaan tarvita jäätelökonetta, sähkövatkain ja pakastin riittävät.

Resepti:
6 keltuaista
100g hienoa sokeria
1 l kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria

En luottanut vielä täysin omiin kykyihini jäätelöntekijänä, joten puolitin ohjeen. Puolikkaalla ohjeella tulee noin litra jäätelöä.

Keltuaiset ja hieno sokeri vatkataan kovaksi vaahdoksi sähkövatkaimella ja sekoitetaan vaahtoon kuohukerma (kermaa ei siis tarvitse vatkata). Maustetaan vaniljasokerilla. Tässä vaiheessa voi sekaan lisätä myös muut mahdolliset makuaineet, sattumat jne. Itse tein kuitenkin ihan vaan tavallista vaniljajädeä. Sitten vaan kaadetaan seos kannelliseen purkkiin ja pakastetaan se. Jäätelö on valmista syötäväksi seuraavana päivänä. Itse sekoittelin pakastamisen alkuvaiheessa jäätelömassaa noin puolen tunnin välein, mutta en osaa sanoa oliko sillä mitään suurempaa vaikutusta jätskin rakenteeseen. Pakastuipa vähän tasaisemmin. Jätski oli pakastuttuaan tosi tiivistä ja sulamista lusikointisopivaksi sai odottaa hetkisen.

Jäätelön teosta ylijääneet valkuaiset käytin marenkien valmistamiseen. Marenkien kanssa jätskistä voi tehdä hienoja jäätelöannoksia. Tässä vielä marenkien resepti, jonka löysin Kotikokki-sivustolta.

3 valkuaista
1,5 dl hienoa sokeria
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl etikkaa

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten sokeri vatkaten kokoajan. Lisää etikka ja vaniljasokeri. Nosta tai pursota massasta pieniä kekoja leivinpaperille. Paista 125 asteessa noin 35 minuuttia ja anna vielä paiston jälkeen kuivua sammutetussa, raollaan olevassa uunissa 20 minuuttia.

Kiitospussukoita yhteistyönä

Murusen päiväkotitaipale päättyy toistaiseksi kesäkuun lopulla ja Murunen jää kotiin äidin ja Tirpanan kanssa. Murunen on viihtynyt päiväkodissa todella hyvin ja meillä tulee kauhea ikävä kaikkia kavereita ja mukavia hoitotätejä. Kiitokseksi mukavasta vuodesta päätimme muistaa tätejä pienillä lahjuksilla, jotka valmistimme yhteistyönä.

Minä ompelin pussukat Hipun ohjeella ja Murunen väritti pussit Pentelin kangasliiduilla. Päällykangas on Ikeasta paksua sisustuspuuvillaa, jonka löysin puolen hinnan palalaarista ja vuorikankaaksi laitoin Kierrätyskeskuksen ilmaisnurkasta löytämääni ohutta lintukuvioista puuvillaa. Myös vetoketjut on hankittu Kierrätyskeskuksesta Näprä-nurkasta. Kangasliidut on ostettu HobbyPointista. Väri kiinnitetään silittämällä ja sen pitäisi kestää pesu 40 asteessa.

Pikaverkkarit

Murunen tarvitsi päiväkodin pihalla rymyämiseen sopivat housut kesäksi, joten surautin  pikaverkkarit vanhasta verkkatakistani. Leikkasin lahkeet verkkatakin hihoista ja ompelin vyötärölle kuminauhan. Aikaa meni noin varttitunti. Laadin tutoriaalin tähän alle. Housujen koko on noin 92cm.

Mittasin ensimmäisenä sopivan housujen pituuden Murusen järeämmistä ulkoiluhousuista ja lisäsin mittaan 3 cm kuminauhakujaa varten. Sitten mittasin saman verran verkkatakin hihoista ja leikkasin hihat irti.

Seuraavaksi etsin esiin housukaavan, jonka avulla leikkasin haaran kumpaankin hihaan. Mittasin kaavasta korkeuden vyötäröltä haaraan. Oikea kohta haaralle löytyy mittaamalla hihan yläreunasta suoraan alaspäin hihan sisäsaumaa pitkin saman verran kuin kaavassa oleva korkeus vyötäröltä haaraan ja lisäämällä mittaan 3 cm. Kaava asetetetaan hihan päälle siten, että langansuunta hihassa on sama kuin kaavassa. Piirsin sitten kaavasta haaran kohdan merkkausliidulla saumanvaroineen. Laitoin nuppineulan merkiksi siihen kohtaan, mistä aloitin haaran piirtämisen.

Sen jälkeen hiha käännetään toisin päin. Kaava asetetaan nyt siten, että takahaaran kulma tulee samalle kohdalle kuin missä merkiksi laitettu nuppineula on ja kaava käännetään niin, että siihen merkitty langansuunta on sama kuin hihassa. Sen jälkeen piirretään taas merkkausliidulla haaran kohta kankaaseen saumavaroineen.

Kun ensimmäiseen hihaan on tehty tarvittavat piirtämiset, tehdään sama homma myös toiselle hihalle. Toinen hiha piirretään ensimmäisen peilikuvana eli muistathan kääntää kaavan nurinpäin.

Tarkista vielä ennen leikkaamista, että sinulla on piirrettynä kaksi lahjetta, jotka ovat toistensa peilikuvat. Sen jälkeen leikataan haara piirrettyjen viivojen mukaan.

Nyt on aika ryhtyä ompelemaan. Käännä toinen lahje nurinpäin ja työnnä oikeinpäin oleva lahje sen sisään. Aseta haarat kohdakkain oikeat puolet vastakkain ja neulaa kiinni. Ompele sauma joko saumurilla tai ompelukoneen jousto-ompeleella.

Huolittele vyötärö ja ompele ompelukoneen kaksoisneulalla kuminauhakuja vyötärölle. Jätä kujaan parin sentin levyinen aukko kuminauhan pujottamista varten. Mittaa kuminauha (=lapsen vyötärönympärys - 4cm) ja pujota se kujaan hakaneulan avulla. Ompele kuminauhan päät kiinni toisiinsa. Lopuksi ompele kuminauhakujan aukko kiinni kaksoisneulalla. Nyt sinulla on valmiit housut!

Perustopit kesäksi

Olen tässä yrittänyt pikkuhiljaa valmistautua tulossa olevaan kesään myös oman vaatekaappini osalta. Meillä suurin osa kesästä vietettäneen tällä kertaa mökillä, joten päätin, että tarvitsen pari uutta rentoa toppia pidettäväksi lyhyiden shortsien tai hameiden kanssa. Kaavan piirsin vanhasta ostotopista. 

Ensimmäiseen toppiin leikkelin viime talvena Majapuulta ostamani punaisen auringonkukkaluomutrikoon. Jotkut kankaat ovat sellaisia, että ne on pakko tilata, vaikkei ideaa käyttötarkoituksesta vielä olisikaan. Joskus vielä käy niin, ettei kangas livenä sitten puhuttelekaan samalla tavalla kuin tilatessa. Niin kävi tämän kankaan kanssa. Luulen, että syynä on punaisen ja mustan yhdistelmä, jota vielä päädyin korostamaan käyttämällä mustia resoreita pääntiellä ja kädenteissä. Sittemmin kankaasta on tullut myyntiin myös turkoosi ja keltainen vaihtoehto, jotka väreinä varmaan sopisivat minulle paremmin. Niistä olen nähnyt tehdyn kauniita kesämekkoja ja -toppeja. Tämä punainen kuitenkin sopii kivasti yhteen farkkujen kanssa, joten enköhän tälle löydä käyttöä.

Toisen topin ompelin Käpysen Roosa-trikoosta. Olin ajatellut yhdistää kankaaseen kirkkaan punaisen resorin, mutta koska kankaan rastikuvio olikin pinkki eikä punainen, laitoin pinkit resorit. Tästä topista tein hieman lyhyemmän kuin auringonkukkatopista. Roosa-trikoo on materiaalina napakampaa kuin tuo auringonkukkatrikoo, joka on ihanan pehmoista. Kummatkin ovat kuitenkin mukavia kankaita ommella ja pitää.

Isosiskon ristiäiseleganssia - Mekkotehtaan Katariina kokeilussa

Toinen kokeiluni Mekkotehdas-kirjan kaavoista oli Katariina-mekko Muruselle Tirpanan äitienpäivänä pidettyihin ristiäisiin. Edellisestä Matleena-mekosta oppineena valitsin tällä kertaa pykälää suuremman koon (98/104cm), jotta mekko ei jäisi samantien liian pieneksi. Kangas on Facebookin Kangashamstereista löytämääni retropuuvillaa.

Mekkotehdas ei pettänyt tässä toisessakaan kokeilussa. Tykästyin itse tähän mekkoon tosi paljon ja luulen, että teen vielä toisenkin mekon samalla kaavalla. Malli oli helppo ja nopea ommella ja kirjan ohjeet olivat selkeät. Luonnollisesti homma ei kuitenkaan mennyt niinkuin Strömsössä ja oikeanvärinen lanka loppui kesken ihan kalkkiviivoilla. Päädyin ompelemaan helmaan vielä koristeeksi valkoista ricrac-nauhaa päärmeompeleen päälle, jotta vääränvärinen ommel ei paistaisi niin näkyvästi helmapäärmeestä. Muuta tämä mekko ei sitten kaipaakaan kaverikseen kuin juhlasandaalit sekä vaaleanpunaiset sukkahousut ja juhlien ihastuttavin pikkutyttö on valmiina!

Sain äitienpäivälahjaksi lapsilta ja Darling Husbandilta vasta ilmestyneen Mekkotehdas Aikuisille -kirjan. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan kirjan kaavoja! Ensin täytyy kuitenkin ommella lapsille kesäpuvusto valmiiksi.