Tietoja minusta

Aloitteleva kotirouva on 38-vuotias äitiyslomalainen. Kotonani häärää 05/13 syntynyt esikoinen Murunen, 03/15 syntynyt kuopus Tirpana, Darling Husband sekä kaksi nelijalkaista lasta. Blogini painopiste on ollut käsityö- ja askartelujutuissa, viime aikoina pääasiassa ompeluaiheissa.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Perustopit kesäksi

Olen tässä yrittänyt pikkuhiljaa valmistautua tulossa olevaan kesään myös oman vaatekaappini osalta. Meillä suurin osa kesästä vietettäneen tällä kertaa mökillä, joten päätin, että tarvitsen pari uutta rentoa toppia pidettäväksi lyhyiden shortsien tai hameiden kanssa. Kaavan piirsin vanhasta ostotopista. 

Ensimmäiseen toppiin leikkelin viime talvena Majapuulta ostamani punaisen auringonkukkaluomutrikoon. Jotkut kankaat ovat sellaisia, että ne on pakko tilata, vaikkei ideaa käyttötarkoituksesta vielä olisikaan. Joskus vielä käy niin, ettei kangas livenä sitten puhuttelekaan samalla tavalla kuin tilatessa. Niin kävi tämän kankaan kanssa. Luulen, että syynä on punaisen ja mustan yhdistelmä, jota vielä päädyin korostamaan käyttämällä mustia resoreita pääntiellä ja kädenteissä. Sittemmin kankaasta on tullut myyntiin myös turkoosi ja keltainen vaihtoehto, jotka väreinä varmaan sopisivat minulle paremmin. Niistä olen nähnyt tehdyn kauniita kesämekkoja ja -toppeja. Tämä punainen kuitenkin sopii kivasti yhteen farkkujen kanssa, joten enköhän tälle löydä käyttöä.

Toisen topin ompelin Käpysen Roosa-trikoosta. Olin ajatellut yhdistää kankaaseen kirkkaan punaisen resorin, mutta koska kankaan rastikuvio olikin pinkki eikä punainen, laitoin pinkit resorit. Tästä topista tein hieman lyhyemmän kuin auringonkukkatopista. Roosa-trikoo on materiaalina napakampaa kuin tuo auringonkukkatrikoo, joka on ihanan pehmoista. Kummatkin ovat kuitenkin mukavia kankaita ommella ja pitää.

torstai 28. toukokuuta 2015

Isosiskon ristiäiseleganssia - Mekkotehtaan Katariina kokeilussa

Toinen kokeiluni Mekkotehdas-kirjan kaavoista oli Katariina-mekko Muruselle Tirpanan äitienpäivänä pidettyihin ristiäisiin. Edellisestä Matleena-mekosta oppineena valitsin tällä kertaa pykälää suuremman koon (98/104cm), jotta mekko ei jäisi samantien liian pieneksi. Kangas on Facebookin Kangashamstereista löytämääni retropuuvillaa.

Mekkotehdas ei pettänyt tässä toisessakaan kokeilussa. Tykästyin itse tähän mekkoon tosi paljon ja luulen, että teen vielä toisenkin mekon samalla kaavalla. Malli oli helppo ja nopea ommella ja kirjan ohjeet olivat selkeät. Luonnollisesti homma ei kuitenkaan mennyt niinkuin Strömsössä ja oikeanvärinen lanka loppui kesken ihan kalkkiviivoilla. Päädyin ompelemaan helmaan vielä koristeeksi valkoista ricrac-nauhaa päärmeompeleen päälle, jotta vääränvärinen ommel ei paistaisi niin näkyvästi helmapäärmeestä. Muuta tämä mekko ei sitten kaipaakaan kaverikseen kuin juhlasandaalit sekä vaaleanpunaiset sukkahousut ja juhlien ihastuttavin pikkutyttö on valmiina!

Sain äitienpäivälahjaksi lapsilta ja Darling Husbandilta vasta ilmestyneen Mekkotehdas Aikuisille -kirjan. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan kirjan kaavoja! Ensin täytyy kuitenkin ommella lapsille kesäpuvusto valmiiksi.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Hartaudella marinoidusta kankaasta


Joskus sitä onnistuu olemaan kaukaa viisas. Hankin tämän kankaan nimittäin jo parikymmentä vuotta sitten. Leijonakuningas-elokuva oli ilmestynyt vähän aiemmin, kun tämä kangas tuli vastaani eräässä palakaupassa. Alunperin mielessäni oli t-paidan tekeminen itselleni, mutta en koskaan saanut aloitettua ja hyvä niin! Löysin kankaan uudelleen tässä taannoin kaivellessani kirpputorille vietävää yhdestä vanhasta kangaslaatikostani. Kirpputorille päätyikin iso kasa kankaita, joista aika oli ajanut ohitse, mutta tämä löytö pääsi vihdoin käyttöön Murusen kesävaatteisiin.


Simba-trikoosta tuli siis vihdoin vaatteita, vain melkein 20 vuotta hankintansa jälkeen. Pitkä varastointi ei onneksi ollut tehnyt hallaa kankaalle. Esipesun jälkeen kangas oli värejään myöten priimaa. Kangaspaloissa oli vielä hintalaputkin paikallaan. Olin maksanut kahdesta 70x80cm palasesta yhteensä 24 markkaa. Sittemmin kankaiden hinnat ovat nousseet aika lailla, vaikka laatu ei ole välttämättä seurannut mukana.


Kokeilin samalla paria uutta kaavaa. Paita on ommeltu Ottobre 3/2014 Bias Stripes -kaavalla, koko 98cm ja housut ovat samasta lehdestä malli Soccer Player, koko 92cm. Housut olivat tosi helpot ja nopeat tehdä. Mallia voi siis suositella myös aloittelevalle ompelijalle. Paidan framilon-nauharypytykset pääntiellä ja olkapäillä eivät onnistuneet aivan toivomallani tavalla, mutta lopputulos voisi olla toki pöllömpikin. Kankaan kuosikaan ei ehkä tuo rypytyksiä esille parhaalla mahdollisella tavalla. Murunen kuitenkin tykkää uudesta kesäasustaan tosi paljon, joten tällä kertaa meni ainakin siltä osin nappiin. Aika kaupitteli tavaran ja kerrankin kangashamsteroinnista oli jotain hyötyä.


lauantai 23. toukokuuta 2015

Terapiaompelua

Ommellessa ja kangaspaketteja netistä ostaessa nurkkiin kertyy välillä pieniä kankaanpaloja, joista ei saa tehtyä oikein mitään järkevää. Minullekin niitä on ehtinyt jo kertyä, joten otin tässä yhtenä päivänä asiakseni hyötykäyttää nämä epämääräiset palaset kestotiskirätteihin. Tiskirättien ompelu on aivan mahtavaa terapiaompelua - pää nollautuu hyvin rättejä ommellessa, mutta homma on niin helppoa, että sen kanssa harvemmin tulee ongelmia eteen. Sen kun surauttaa rätin ympäri saumurilla.

Rätin toinen puoli on joustofroteeta, jonka karkealla pinnalla saa hyvin hangattua kuivuneet tahrat irti. Toinen puoli taas on Marimekon raitatrikoosta. Molemmat kankaat kestävät pesun 60 asteessa, joten liinat saa pestyä raikkaiksi tarvittaessa. Rätteihin voi hyvin käyttää myös vanhat pyyhkeet, paidat jne.

Tällä kertaa terapia-annos oli 35 tiskirättiä. Osa niistä jää omaan käyttöön, osan annan siskolleni, joka jo jokin aika sitten pyysi minua ompelemaan niitä. Loppu kasa menee Murusen päiväkodin kevätriehaan arpajaispalkinnoiksi. Ne palat, mitkä eivät enää rättiinkään riittäneet, keräsin pussiin talteen. Pussin joskus täyttyessä, vien sen päiväkotiin askartelutarpeiksi lapsille.

Olin niin reipas, että merkitsin rätteihin myös pesuohjeen - eiväthän ne kestä käytössä, ellei niitä pese välillä. Samalla tuli kokeiltua tekstiilileimasinta.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Hei laukkaa ratsu reima!

Viime aikoina käsillä tekeminen on painottunut ehkä vähän liikaakin ompeluun. Niinpä oli mukava askarrella vaihteeksi jotain ihan muuta! Seurakuntamme järjesti toukokuun alussa keppihevoskurssin aikuisille ja koska hepat ovat tällä hetkellä Muruselle sitä kuuminta hottia, piti minun tietysti päästä mukaan.

Keppiheppa tehtiin perinteiseen tyyliin vanhasta villasukasta. Aloittelevan kotirouvan ajanhallinta oli taas vähän huoletonta, joten kiireessä kurssille lähtiessä etukäteen tarkkaan valitsemani villasukka jäi kotiin. Onneksi kanssakurssilaiselta löytyi ylimääräinen sukka ja hepanteko ei kariutunut heti kättelyssä.

Hepan tekeminen alkoi liimaamalla harjan varteen kuumaliimalla kiinni nyrkinkokoinen styroksipallo, johon oli koverrettu reikä kepinpäätä varten. Pallo auttaa keppiä pysymään pään sisällä paikoillaan. Lapsena tein useammankin keppihevosen ilman tällaista palloviritystä ja koska leikki oli välillä aika raisua, keppi lähti aina ennemmin tai myöhemmin liikkumaan niin, että hevosen pää oli lopulta ihan vinossa.

Seuraavaksi hepan pää täytettiin tiiviisti vanulla ja keppi laitettiin pään sisälle. Pää kiinnitettiin keppiin liiman ja narun avulla. Liimaa laitetaan siis kepin ja villasukan varren väliin. Villasukan varren päälle sidottiin vielä tiukasti muutama kierros puuvillalankaa. Lopuksi liitoskohdan päälle kiedottiin kerros huovutusvillaa ja huovutettiin neulalla liitoskohta piiloon.

Kun keppi oli kiinnitetty paikoilleen oli vuorossa ilmeen tekeminen hevoselle. Korvat leikattiin ohuesta huovasta, joka kiinnitettiin paikoilleen kuumaliimalla. Tein hevoselle myös silmät ja kulmakarvat huovasta ja kiinnitin ne kuumaliimalla. Ompeleminen on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto, sormet palavat herkästi pieniä paloja kiinnittäessä. Silmiin ompelin vielä tähden muotoiset helmet antamaan ilmettä. Sieraimet ompelin villalangasta varsipistoilla.

Harjan päätin tehdä karkeasta hamppulangasta ompelemalla. Harjan voisi tehdä myös villalangasta, jolloin siitä saisi kauniisti laskeutuvan. Minä kuitenkin halusin tehdä terhakkaan harjan. Ompelun sijaan harjan voi kiinnittää myös virkkuukoukun avulla.

Yhden illan kurssin aikana en ihan ehtinyt saada täysin valmista aikaan: suitset ovat vielä tekemättä. Ne ajattelin tehdä puuvillanauhasta ja napeista. Vaan ei suitsien puute ole ratsastamista kuitenkaan estänyt.

Hepan teossa voi mainiosti hyödyntää erilaisia kierrätysmateriaaleja: vanhoja villasukkia, tyynyjen täytteitä, jämänappeja ja kangastilkkuja. Vanhasta nahkavyöstä saisi tehtyä hienot suitset!