Salainen ompeluystäväni - osa 2

Kirjoittelin tuossa taannoin ompeluryhmäni Salainen ompeluystävä -tempauksesta, jossa arvottiin jokaiselle osallistujalle lahjan saaja, jolle ommeltiin yksi iso ja yksi pienempi ompelus. Osallistuin toki myös lasten sarjaan, ajatuksena, että Murunen saisi sitten myös paketin ja jotain uutta vaatekaappinsa täytteeksi.

Lasten arpajaisissa pakettini kohteeksi arvottiin 5-vuotias pikkutyttö, joka oli toivonut saavansa mahdollisimman kimaltavan mekon. Aikamoinen haaste minulle - kaapistani ei löydy mitään kimaltavaa kangasta, joten oli pakko soveltaa.

Valitsin kaavaksi yksinkertaisen liivimekon kaavan Ottobresta 6/2010, koko 116cm. Kankaiksi valitsin yksiväristä pinkkiä ja tummanlilaa trikoota, lahjansaajan lempiväreistä tottakai. Pääntien ja kädenteiden kanttaukset on tehty samalla trikoota, koska en löytänyt kaapista sopivan sävyistä resoria. Kimallus mekkoon syntyi silityskalvon avulla. Eihän tuosta kovin bling-blingiä tullut, mutta onpahan pientä kimallusta edes. Toivottavasti paketin saaja pitää uudesta mekostaan!

Mekon kaveriksi pakettiin lähti samanlainen vaaleanpunainen pussukka kuin aikuisten pakettiinkin. Jospa sille löytyisi käyttöä vaikkapa pinnien ja hiuspompuloiden säilytyspussukkana.

Salainen ompeluystäväni -osa 1

Ompeluryhmäni järjesti kesän alkajaisiksi "salainen ompeluystävä" - tempauksen. Ideana oli, että jokaiselle osallistujalle arvotaan salainen ompeluystävä, jolle ommellaan yksi iso ja yksi pieni lahja. Paketit saa avata tiettynä päivänä ja ryhmän muille jäsenille otetaan kuva saadusta lahjasta. Tekijä pysyy salaisena pakettien avaamiseen saakka.

Osallistuin itse tähän ompeluvaihtoon ensimmäistä kertaa ja ilmoittauduin saman tien ompelemaan sekä lapselle että aikuiselle. Sain tiedot ompelusteni kohteista juhannuksen kynnyksellä ja niinpä juhannuksen aikana ehdin hyvin miettiä mitä kummallekin tekisin. Aikuinen, jolle lahjan ompelisin, sattui olemaan pituutta lukuunottamatta mitoiltaan hyvin lähellä omia mittojani ja ilmoittautumislomakkeen perusteella hän käyttää paljon mekkoja. Niinpä päätin tehdä hänelle mekon ja käyttää siihen omaa kaavaani, jolla olen tehnyt useampia mekkoja itselleni.

Kankaaksi valikoitui Ikasyrin mustavalkoinen ohut Vyyhti-joustocollege, koska salainen ystäväni on mieltynyt mustavalkoiseen ja harrastaa bloginsa mukaan myös virkkausta. Kangas päätyi minulle Ikasyrin possupussista, enkä oikein osannut ajatella tekeväni siitä itselleni mitään. Pala oli sen verran pieni, ettei siitä riittänyt hihoihin eikä taskuihin. Niinpä mekosta tuli hihaton ja taskuton. Savupiippukauluksen sain kuitenkin tehtyä lipareesta, joka jäi jäljelle. Mekko menee näin kesällä hellemekkona ja talvella aluspaidan kanssa liivimekkona.

Mekon kaveriksi pakettiin ompelin vielä pienen vuoritetun pussukan Hipun ohjeella. Pussukoita tarvitsee aina! Pussukan kangas on käsityöpuuvillaa Eurokankaasta ja vuorikangas on kierrätyskeskuksesta.

Porkkanakakkua tuunattuna

Tänään oli törkeän kylmä aamupäivä mökillä, joten päätimme ajella anopin luokse pitämään leivontahetken Murusen kanssa. Mökillä ei ole uunia, joten täällä leivonta rajoittuu satunnaisiin hyydyttämällä tehtyihin juustokakkuihin tai muurikkapannulla paistettuihin lättyihin.

Jääkaapissa sattui olemaan rasiallinen Philadelphia-juustoa, joten päätimme leipoa porkkanakakkua ja tuunata sitä hieman. Murunen auttaa leivonnassa mielellään sekoittamalla jauhoja ja taikinaa, sekä tietysti maistelemalla. Resepti on muokattu kinuskikissan porkkanakakkureseptistä:
3 munaa
3 dl sokeria
3 1/2 dl karkeita vehnäjauhoja
3 keskikokoista porkkanaa (n. 4 dl raastettuna)
150 g voita
2 tl kanelia
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria

Kakkupohjan teimme 24cm irtopohjavuokaan, mutta sen voisi tehdä ihan hyvin myös syvälle uunipellille, tällöin kuitenkin paistoaika on hieman lyhyempi. Kakkupohja tehdään seuraavasti:
1) Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi
2) sekoita kuivat aineet keskenään
3) sulata voi ja anna sen jäähtyä
4) vaahdota munat ja sokeri suht kovaksi vaahdoksi
5) lisää sekaan vuorotellen jauhot ja jäähtynyt voisula
6) sekoita lopuksi porkkanaraaste taikinaan ja kaada valmis taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan
7) paista uunissa 200 asteessa noin 30-35 minuuttia

Kakkupohjan jäähdyttyä se halkaistaan kahtia, kostutetaan ja täytetään. Kakku kostutetaan vedellä laimennetulla mehulla ja alempaan osaan laitetaan noin 1/3 kostutukseen varatusta nesteestä. Loput kostutteesta laitetaan ylempään kakkupohjaan, koska neste valuu kakussa alaspäin.

Kakun väliin laitoimme purkillisen Mangopilttiä ja noin 1/3 tuorejuustokuorrutteesta. Loput 2/3 kuorrutteesta laitettiin kakun päälle ja lopuksi Murunen koristeli kakun mantelirouheella.

Kuorrute:
200 g Philadelphia-tuorejuustoa
1/2 - 3/4 dl tomusokeria
1 prk Piltti Aurinkoinen-sosetta

Kostutukseen:
3/4 dl appelsiinimehua
1/4 dl vettä

Väliin:
1 prk Piltti Mangososetta
1/3 osa kuorrutetta

Päälle:
2/3 osa kuorrutetta
2 rkl Mantelirouhetta

Vilmat

Mainitsin jossain aiemmassa postauksessani, että sain äitienpäivälahjaksi Mekkotehdas aikuisille -kirjan. Otin ensimmäisenä kirjan kaavoista testiin Vilman, joka oli ainoa joustaville kankaille tarkoitettu kaava. Malli oli sen verran kiva, että tein samantien kaksi mekkoa samalla kaavalla.

Ensimmäinen Vilma syntyi Noshin Niityllä-trikoosta, jota en ollut tätä ennen tohtinut saksia. Arvelin kuitenkin ennen kankaan leikkaamista, että saan mekosta muokattua sopivan, ellei se ole sitä automaattisesti. Toinen Vilma taas syntyi Vimman lettitrikoosta, joka on ihanan pehmeä ja hyvin laskeutuva. Tämä kangas ehti myös viipyä kaapissa aika pitkään ennenkuin uskalsin leikata. Niinköhän vain tästä jälkimmäisestä tuli kuitenkin liian yöpaitamainen?

Syntymäpäiväkortteja

Meillä on näin keskikesällä useammat syntymäpäivät lähisuvussa. Niinpä askartelimme Murusen kanssa tänään synttärikortit Murusen ja Tirpanan ukille ja ainoalle serkkupojalle.

Murunen valitsi korttipohjat ja skräppipaperit kumpaankin korttiin. Ukin kortista tuli "pinkkivärinen" ja Murunen valitsi sitä varten kukkapaperia ja punasävyistä koukeropaperia. Murunen halusi korttiin myös sydämiä, joten hän sai tehdä niitä sydämenmuotoisella paperileikkurilla. Minä hoidin itse saksilla leikkaamisen. Päätimme tehdä sydämistä ilmapalloja, koska synttäreillä kuuluu olla niitä ainakin jossain muodossa. Liimasimme kortin yhdessä ja Murunen viimeisteli kortin leimaamalla "Onnea"-tekstin vihreällä värillä. Lopuksi piirsin ilmapallojen narut ohuella tussilla.

Huomasin serkkupojan korttia askarrellessamme, että lattialle oli tipahtanut yksi sydän. Se sai oman paikkansa kortin sisäsivulta. Murunen halusi myös, että kirjoittaisimme ukille onnitteluvärssyn ja niinpä myös teimme. Olemme viime aikoina laulaneet paljon Risto Räppääjästä tuttua "elämä ei ole hassumpaa" -laulua, joten Murunen muotoili värssyn sen mukaan ja minä kirjoitin.

Serkkupojan kortista tuli turkoosi ja Murunen halusi tehdä kanteen soikion. Muuta kanteen ei sitten saanut laittaa. Lopulta Murunen suostui siihen, että äiti piirtää tussilla vähän rimpsuja soikion ympärille. Muuten kortti olisi jäänyt vähän alastoman näköiseksi. Sisäsivuille sitten irroteltiinkin vähän enemmän. Sinne piti liimata pupun kuva, ykkönen ja Onnea-teksti. Aikamoinen sillisalaatti tuli, mutta Murunen oli tyytyväinen.