Tietoja minusta

Aloitteleva kotirouva on 38-vuotias äitiyslomalainen. Kotonani häärää 05/13 syntynyt esikoinen Murunen, 03/15 syntynyt kuopus Tirpana, Darling Husband sekä kaksi nelijalkaista lasta. Blogini painopiste on ollut käsityö- ja askartelujutuissa, viime aikoina pääasiassa ompeluaiheissa.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Vanhaa Noshia


Viime aikoina on tuntunut, etten ole oikein ehtinyt tehdä mitään näkyvää. Vaikka itseasiassa, kun tarkemmin miettii, on tullut tehtyä paljonkin, mutta tietyt asiat - kuten bloggaaminen, ovat jääneet vähemmälle. Käsitöitä on tullut tehtyä vähän kuin varkaiten, mutta inspiraatio on toisinaan ollut pahasti hukassa. Tai sitten on ollut inspiraatio, mutta ei aikaa toteuttaa visiota.


Taannoin inspiroiduin kahvipaketista. Tällä kertaa inspiraatio tuli Facebookin ompeluryhmässäni näkemästäni kuvasta, jonka kuvatekstissä puhuttiin jotain "pikasurautuksesta". Niinpä jouduin itsekin kokeilemaan vastaavaa pelkällä saumurilla ommeltavaa tunikaa. Kaavan muokkasin Ottobren 6/2010 Let it be -paitakaavasta, koko 98cm. Levensin paitaa jonkin verran ja pidensin helmaa. Hihaa lyhensin ja laitoin hihansuihin pitkät resorit. Helmaan ompelin myös resorin ja pääntiehen tein matalan savupiippukauluksen.


Kankaat ovat vanhaa Noshia. Vespat taitavat olla vuodelta 2013 ja pinkit miniraidat 2014 kesältä. Vespoja minulla oli aika pieni palanen. Tunikan jälkeen sitä jäi sen verran pieni pätkä, että sain siitä tehtyä vielä pyjamahousut. Paitaan riitti vielä juuri ja juuri yksi ehjä vespa, jonka applikoin rintamukseen. Tällä kertaa hifistelin ja kävin ostamassa asiasta tehden kaksipuoleista liimaharsokangasta applikointiin avuksi. Se toimi kuin unelma. Pyjamahousujen kaava on myös Ottobresta 6/2010, paidan kaava Let it be samasta lehdestä. Molemmissa koko 98cm. Laiskana tosin jätin housujen lahkeista rypytykset pois, joten lahkeisiin jäi vähän vielä kasvunvaraa.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Kesämaisema

Olen joskus miettinyt alitajuntaa ja sen vaikutusta inspiraation antajana ja luovuuden synnyttäjänä. Sain siitä konkreettisen esimerkin ihan muutama päivä sitten. Alitajunta yhdisti kaksi toisistaan irrallista asiaa yhdeksi uudeksi kokonaisuudeksi.

En yleensä ole mainosmiesten uhri, vaan pyrin tekemään omia kulutusvalintojani sisällön, en pakkauksen tai mainoksen perusteella. Toisinaan kuitenkin eteen tulee niin kaunis pakkaus, etten voi vastustaa. Niinkuin tämä kahvipaketti. Kesäinen merenrantamaisema jostain Itämeren rannalta on karuudessaan jotain sellaista, joka puhuttelee minua todella paljon. Ei pakkauksen sisältökään hullumpaa ollut. Mielessäni kävi, että jotain samanlaista olisi kiva saada omaan vaatteeseeni muistoksi pian takanaolevasta kesästä.

Vaatekaappini on jo jonkin aikaa kaivannut täydennystä paitahyllyyn. Tiedättehän, niitä ihan tavallisia siistejä paitoja, joita voi pitää farkkujen, shortsien ja hameiden kanssa kotona tai vapaamuotoisissa menoissa. Halusin kokeilla uutta paitakaavaa ja päätin käyttää kokeiluuni jo pitkään kaapissani pyörinyttä Käpysen Meri-siksakraita-trikoota. Olin tilannut kankaan ajatuksena tehdä siitä itselleni kesämekon, mutta loppujen lopuksi tänä kesänä ei ollut niin paljoa mekkokelejä, että olisin uusia mekkoja viitsinyt ommella. Niinpä kangas päätyi paitakokeiluuni. Kaavana Autumn Mood Ottobresta 5/2013, koko 40.

Kun sain uuden paidan päälleni ja katsoin peilistä, tajusin, että alitajuntani oli tehnyt kangasvalinnan puolestani. Siinähän se kahvipaketin merenranta oli paidassani!



maanantai 31. elokuuta 2015

Kesäkurpitsoiden invaasio - osa 1

Darling Husband ilahdutti tässä männä päivänä tuomalla töistä mukanaan kaksi massiivista kesäkurpitsaa. Oli kuulemma esimiehen puutarha kukoistanut tänä kesänä kesäkurpitsoina sen verran, että zucchineista riitti ihan jaettavaksi asti.


Kurpitsoilla oli tosiaan kokoa ja näköä sen verran, että arvelin sisuksen olevan jo kuivakkaa ja puumaista. Yleensä pyrin kaupassakin valikoimaan aina pieniä ja sieviä yksilöitä jättiläisten sijaan. Niinpä päätin tehdä osasta kakkua. Kakkutaikinan seassa mahdollista kuivuutta ei huomaa ja onpahan sitten se kakkukin mukamas vähän terveellisempää. Ainakin jos ei lasketa kaikkea voita ja sokeria...

Tein kakun vähän porkkanakakun tapaan. Kesäkurpitsa siis raastettiin hienoksi ja sekoitettiin taikinan sekaan. Kakusta tuli viehättävästi vaaleanvihreä.


Ohje on irtopohjavuokaan, halkaisija 24 cm. Tuplaamalla ohjeen, saat pellillisen.

4 dl kesäkurpitsaa raastettuna
200 g voita
3 dl sokeria
3 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 rkl vaniljasokeria

Kuorrute
200g tuorejuustoa
50g sitruunalla maustettua valkosuklaata

Koristeeksi pähkinä-/mantelirouhetta ja halutessasi voit laittaa kakun väliin mangososetta ja osan tuorejuustokuorrutteesta.

Raasta kesäkurpitsa hienoksi raasteeksi, voit valuttaa raastetta hetken siivilässä, jos näyttää kovin kostealta. Sekoita kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen. Lisää sekaan hieman jauhoja, jos vaahto muuttuu rakeiseksi. Lisää noin puolet jauhoista, raaste ja loput jauhot. Kaada voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista uunissa 200 asteessa 35-40 minuuttia.

Sulata valkosuklaa. Notkista tuorejuusto vatkaimella ja sekoita sulanut suklaa sekaan. Levitä jäähtyneen kakun päälle (ja väliin). Ripottele mantelirouhetta kakun päälle.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Mittatilausleggarit


Murusen vaatekaappi on huutanut jo jonkin aikaa vajetta housuosastolla. Niinpä päätin ommella parit leggingsit, joiden kaavoittamiseen kokeilin Mallikelpoisen ohjetta. Koeversion ompelin Käpysen vihreästä Käpyseni-trikoosta. Käytin kaavan mitoituksessa -2cm väljyysvaraa.


Sovituksessa huomasin, että olin mitannut istumakorkeuden Muruselta väärin ja leggarit jäivät lantiolta hyvin mataliksi, joten päätin ommella vyötärölle kuminauhakäänteen sijaan leveän resorin. Kaapista ei löytynyt vihreää resoria, joten mustalla mentiin. Lopputulos on aika kiva ja leggarit kuulemma ovat tosi mukavat jalassa.


Toiset leggingsit toteutin "pinkkivärisinä". Olihan Murunen pyytänyt pinkkejä leggingsejä jo keväästä lähtien. Materiaalina Noshin vadelmanpunainen luomujoustocollege ja -resori. Vyötärön lisäksi ompelin näihin leggareihin resorit myös lahkeensuihin. Leikkasin lahkeisiin vähän reilummin pituutta ja nythän ne ovat somasti makkaralla, kun jaloissa ei vielä ole pituutta yhtä paljoa.
Näistäkin tuli aika kivat.



Tämän kokeilun perusteella voin suositella lämpimästi Mallikelpoisen ohjetta. Tein samaan tapaan leggingsit myös itselleni, niistä kirjoittelen myöhemmin.

torstai 13. elokuuta 2015

Spagettia ja kotitekoista pestoa lehtikaalista


Näin elokuussa kotimaisten vihannesten satokausi on parhaimmillaan ja tarjolla on jos vaikka mitä vihreää edulliseen hintaan. Bongasin taannoin lehtikaalipeston ohjeen Yhteishyvän ruokalehdestä ja sitä piti kokeilla nyt, kun kotimaista lehtikaalta saa edullisesti. Meidän perheessämme ei varmasti syödä liikaa kasvisruokia, kuten ei varmasti monessa muussakaan suomalaisperheessä.


Tuunasin lehden reseptiä jonkin verran ja lopputuloksesta tuli kerrassaan erinomainen. Kaksivuotias Murunenkin kehui, vaikka koko annos ei hänellä mennytkään. Tässä reseptini:

100g lehtikaalta
1 ruukku basilikaa
2 isoa valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria (ei haittaa, vaikka menee enemmänkin)
50g parmesania raasteena
2 dl manteleita
1/2 limen mehu
1/2 sitruunan mehu
1 dl extra virgin oliiviöljyä

Ryöppää lehtikaalia pari minuuttia kiehuvassa vedessä. Paahda manteleita hetki kuivalla pannulla. Laita kaikki ainekset blenderiin ja pyöräytä tasaiseksi tahnaksi. Tarjoa heti keitetyn spagetin kanssa. Tästä tuli niin hyvää, että ryhdyin miettimään, miksi ihmeessä meillä ostetaan tavallinen pesto valmiina? Tämän ruoan kanssa kaikkein kauimmin meni odotellessa pastan kypsymistä...



sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Salainen ompeluystäväni - osa 2


Kirjoittelin tuossa taannoin ompeluryhmäni Salainen ompeluystävä -tempauksesta, jossa arvottiin jokaiselle osallistujalle lahjan saaja, jolle ommeltiin yksi iso ja yksi pienempi ompelus. Osallistuin toki myös lasten sarjaan, ajatuksena, että Murunen saisi sitten myös paketin ja jotain uutta vaatekaappinsa täytteeksi.

Lasten arpajaisissa pakettini kohteeksi arvottiin 5-vuotias pikkutyttö, joka oli toivonut saavansa mahdollisimman kimaltavan mekon. Aikamoinen haaste minulle - kaapistani ei löydy mitään kimaltavaa kangasta, joten oli pakko soveltaa.

Valitsin kaavaksi yksinkertaisen liivimekon kaavan Ottobresta 6/2010, koko 116cm. Kankaiksi valitsin yksiväristä pinkkiä ja tummanlilaa trikoota, lahjansaajan lempiväreistä tottakai. Pääntien ja kädenteiden kanttaukset on tehty samalla trikoota, koska en löytänyt kaapista sopivan sävyistä resoria. Kimallus mekkoon syntyi silityskalvon avulla. Eihän tuosta kovin bling-blingiä tullut, mutta onpahan pientä kimallusta edes. Toivottavasti paketin saaja pitää uudesta mekostaan!


Mekon kaveriksi pakettiin lähti samanlainen vaaleanpunainen pussukka kuin aikuisten pakettiinkin. Jospa sille löytyisi käyttöä vaikkapa pinnien ja hiuspompuloiden säilytyspussukkana.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Salainen ompeluystäväni -osa 1


Ompeluryhmäni järjesti kesän alkajaisiksi "salainen ompeluystävä" - tempauksen. Ideana oli, että jokaiselle osallistujalle arvotaan salainen ompeluystävä, jolle ommellaan yksi iso ja yksi pieni lahja. Paketit saa avata tiettynä päivänä ja ryhmän muille jäsenille otetaan kuva saadusta lahjasta. Tekijä pysyy salaisena pakettien avaamiseen saakka.

Osallistuin itse tähän ompeluvaihtoon ensimmäistä kertaa ja ilmoittauduin saman tien ompelemaan sekä lapselle että aikuiselle. Sain tiedot ompelusteni kohteista juhannuksen kynnyksellä ja niinpä juhannuksen aikana ehdin hyvin miettiä mitä kummallekin tekisin. Aikuinen, jolle lahjan ompelisin, sattui olemaan pituutta lukuunottamatta mitoiltaan hyvin lähellä omia mittojani ja ilmoittautumislomakkeen perusteella hän käyttää paljon mekkoja. Niinpä päätin tehdä hänelle mekon ja käyttää siihen omaa kaavaani, jolla olen tehnyt useampia mekkoja itselleni.


Kankaaksi valikoitui Ikasyrin mustavalkoinen ohut Vyyhti-joustocollege, koska salainen ystäväni on mieltynyt mustavalkoiseen ja harrastaa bloginsa mukaan myös virkkausta. Kangas päätyi minulle Ikasyrin possupussista, enkä oikein osannut ajatella tekeväni siitä itselleni mitään. Pala oli sen verran pieni, ettei siitä riittänyt hihoihin eikä taskuihin. Niinpä mekosta tuli hihaton ja taskuton. Savupiippukauluksen sain kuitenkin tehtyä lipareesta, joka jäi jäljelle. Mekko menee näin kesällä hellemekkona ja talvella aluspaidan kanssa liivimekkona.

Mekon kaveriksi pakettiin ompelin vielä pienen vuoritetun pussukan Hipun ohjeella. Pussukoita tarvitsee aina! Pussukan kangas on käsityöpuuvillaa Eurokankaasta ja vuorikangas on kierrätyskeskuksesta.