Hartaudella marinoidusta kankaasta

Joskus sitä onnistuu olemaan kaukaa viisas. Hankin tämän kankaan nimittäin jo parikymmentä vuotta sitten. Leijonakuningas-elokuva oli ilmestynyt vähän aiemmin, kun tämä kangas tuli vastaani eräässä palakaupassa. Alunperin mielessäni oli t-paidan tekeminen itselleni, mutta en koskaan saanut aloitettua ja hyvä niin! Löysin kankaan uudelleen tässä taannoin kaivellessani kirpputorille vietävää yhdestä vanhasta kangaslaatikostani. Kirpputorille päätyikin iso kasa kankaita, joista aika oli ajanut ohitse, mutta tämä löytö pääsi vihdoin käyttöön Murusen kesävaatteisiin.

Simba-trikoosta tuli siis vihdoin vaatteita, vain melkein 20 vuotta hankintansa jälkeen. Pitkä varastointi ei onneksi ollut tehnyt hallaa kankaalle. Esipesun jälkeen kangas oli värejään myöten priimaa. Kangaspaloissa oli vielä hintalaputkin paikallaan. Olin maksanut kahdesta 70x80cm palasesta yhteensä 24 markkaa. Sittemmin kankaiden hinnat ovat nousseet aika lailla, vaikka laatu ei ole välttämättä seurannut mukana.

Kokeilin samalla paria uutta kaavaa. Paita on ommeltu Ottobre 3/2014 Bias Stripes -kaavalla, koko 98cm ja housut ovat samasta lehdestä malli Soccer Player, koko 92cm. Housut olivat tosi helpot ja nopeat tehdä. Mallia voi siis suositella myös aloittelevalle ompelijalle. Paidan framilon-nauharypytykset pääntiellä ja olkapäillä eivät onnistuneet aivan toivomallani tavalla, mutta lopputulos voisi olla toki pöllömpikin. Kankaan kuosikaan ei ehkä tuo rypytyksiä esille parhaalla mahdollisella tavalla. Murunen kuitenkin tykkää uudesta kesäasustaan tosi paljon, joten tällä kertaa meni ainakin siltä osin nappiin. Aika kaupitteli tavaran ja kerrankin kangashamsteroinnista oli jotain hyötyä.

Terapiaompelua

Ommellessa ja kangaspaketteja netistä ostaessa nurkkiin kertyy välillä pieniä kankaanpaloja, joista ei saa tehtyä oikein mitään järkevää. Minullekin niitä on ehtinyt jo kertyä, joten otin tässä yhtenä päivänä asiakseni hyötykäyttää nämä epämääräiset palaset kestotiskirätteihin. Tiskirättien ompelu on aivan mahtavaa terapiaompelua - pää nollautuu hyvin rättejä ommellessa, mutta homma on niin helppoa, että sen kanssa harvemmin tulee ongelmia eteen. Sen kun surauttaa rätin ympäri saumurilla.

Rätin toinen puoli on joustofroteeta, jonka karkealla pinnalla saa hyvin hangattua kuivuneet tahrat irti. Toinen puoli taas on Marimekon raitatrikoosta. Molemmat kankaat kestävät pesun 60 asteessa, joten liinat saa pestyä raikkaiksi tarvittaessa. Rätteihin voi hyvin käyttää myös vanhat pyyhkeet, paidat jne.

Tällä kertaa terapia-annos oli 35 tiskirättiä. Osa niistä jää omaan käyttöön, osan annan siskolleni, joka jo jokin aika sitten pyysi minua ompelemaan niitä. Loppu kasa menee Murusen päiväkodin kevätriehaan arpajaispalkinnoiksi. Ne palat, mitkä eivät enää rättiinkään riittäneet, keräsin pussiin talteen. Pussin joskus täyttyessä, vien sen päiväkotiin askartelutarpeiksi lapsille.

Olin niin reipas, että merkitsin rätteihin myös pesuohjeen - eiväthän ne kestä käytössä, ellei niitä pese välillä. Samalla tuli kokeiltua tekstiilileimasinta.

Hei laukkaa ratsu reima!

Viime aikoina käsillä tekeminen on painottunut ehkä vähän liikaakin ompeluun. Niinpä oli mukava askarrella vaihteeksi jotain ihan muuta! Seurakuntamme järjesti toukokuun alussa keppihevoskurssin aikuisille ja koska hepat ovat tällä hetkellä Muruselle sitä kuuminta hottia, piti minun tietysti päästä mukaan.

Keppiheppa tehtiin perinteiseen tyyliin vanhasta villasukasta. Aloittelevan kotirouvan ajanhallinta oli taas vähän huoletonta, joten kiireessä kurssille lähtiessä etukäteen tarkkaan valitsemani villasukka jäi kotiin. Onneksi kanssakurssilaiselta löytyi ylimääräinen sukka ja hepanteko ei kariutunut heti kättelyssä.

Hepan tekeminen alkoi liimaamalla harjan varteen kuumaliimalla kiinni nyrkinkokoinen styroksipallo, johon oli koverrettu reikä kepinpäätä varten. Pallo auttaa keppiä pysymään pään sisällä paikoillaan. Lapsena tein useammankin keppihevosen ilman tällaista palloviritystä ja koska leikki oli välillä aika raisua, keppi lähti aina ennemmin tai myöhemmin liikkumaan niin, että hevosen pää oli lopulta ihan vinossa.

Seuraavaksi hepan pää täytettiin tiiviisti vanulla ja keppi laitettiin pään sisälle. Pää kiinnitettiin keppiin liiman ja narun avulla. Liimaa laitetaan siis kepin ja villasukan varren väliin. Villasukan varren päälle sidottiin vielä tiukasti muutama kierros puuvillalankaa. Lopuksi liitoskohdan päälle kiedottiin kerros huovutusvillaa ja huovutettiin neulalla liitoskohta piiloon.

Kun keppi oli kiinnitetty paikoilleen oli vuorossa ilmeen tekeminen hevoselle. Korvat leikattiin ohuesta huovasta, joka kiinnitettiin paikoilleen kuumaliimalla. Tein hevoselle myös silmät ja kulmakarvat huovasta ja kiinnitin ne kuumaliimalla. Ompeleminen on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto, sormet palavat herkästi pieniä paloja kiinnittäessä. Silmiin ompelin vielä tähden muotoiset helmet antamaan ilmettä. Sieraimet ompelin villalangasta varsipistoilla.

Harjan päätin tehdä karkeasta hamppulangasta ompelemalla. Harjan voisi tehdä myös villalangasta, jolloin siitä saisi kauniisti laskeutuvan. Minä kuitenkin halusin tehdä terhakkaan harjan. Ompelun sijaan harjan voi kiinnittää myös virkkuukoukun avulla.

Yhden illan kurssin aikana en ihan ehtinyt saada täysin valmista aikaan: suitset ovat vielä tekemättä. Ne ajattelin tehdä puuvillanauhasta ja napeista. Vaan ei suitsien puute ole ratsastamista kuitenkaan estänyt.

Hepan teossa voi mainiosti hyödyntää erilaisia kierrätysmateriaaleja: vanhoja villasukkia, tyynyjen täytteitä, jämänappeja ja kangastilkkuja. Vanhasta nahkavyöstä saisi tehtyä hienot suitset!

Mekkotehdaskokeilua

Sain jokin aika sitten vihdoin hankittua suositun Mekkotehdas-kirjan, josta ilmestyi hiljattain myös aikuisten kaavoja sisältävä versio. Murunen tilasi kirjasta mekon, jossa on napit ja taskut, joten ensimmäisenä kokeiluun pääsi Matleena-mekon kaava.

Olin lukenut etukäteen blogeista ja ompelupalstoilta, että kirjan kaavat ovat leveänpuoleisia, niinpä valitsin koon 86/92 ja jätin vielä saumanvarat sivusaumoista pois. Ei olisi pitänyt - mekosta tuli mitoiltaan Muruselle just eikä melkein, joten veikkaan sen jäävän pieneksi vielä ennen kesähelteitä. Onneksi meillä on juhlia tulossa vielä nyt toukokuussa useammat, joten ehdimme käyttää mekkoa.

Kankaiden virkaa toimittivat vanha kierrätyskeskuksesta mukaan tarttunut kukallinen tyynyliina, tädiltä saamani pilkullinen kierrätyspuuvilla ja rikkinäinen lakana, jolla yläosa on vuoritettu. Uutta materiaalia mekossa ovat ainoastaan ompelulanka, vihreä kanttinauha ja norsunapit.

Malli oli mielestäni helppo ommella ja kirjan ohjeet olivat selkeät. Minulle tuotti kyllä hieman hankaluuksia saada yläosa onnistumaan - ompelin nimittäin epähuomiossa etukaarrokkeen vahingossa väärinpäin kiinni helmaan. Onneksi on ratkoja. Lisäksi voisin todeta, että poimutuksia tehdessä ei kannattaisi mennä siitä kohtaa missä aita on matalin. Jälleen kerran kiitokset ratkojasta. Loppujen lopuksi kuitenkin pääsin onnistuneeseen lopputulokseen menettämättä hermojani. Tavallisen puuvillan ompelu on kyllä virkistävää vaihtelua joustaviin kankaisiin!

Peruspaita pikkusiskolle

Pikku kakkosen syntymä aiheutti kolmen viikon tauon kaikkiin käsitöihin. Viime viikonloppuna kuitenkin pääsin vihdoin taas omien puuhastelujen makuun ompelun merkeissä. Koska oma aika on tätä nykyä varsin rajallinen, päätin pitäytyä helpossa ja nopeassa. Ompelin siis pikkusiskolleni ihan tavallisen trikoopaidan ilman mitään kikkailuja raglanhihoilla. Kangas on ohutta ja hyvin laskeutuvaa viskoositrikoota Eurokankaan palalaarista. Kaava Ottobresta 5/2013, koko 38.

Autotamineet kummipojalle

Tämäkin projekti ehti odottaa valmistumistaan jonkin aikaa. Joustofrotee ei ole suosikkimateriaalejani leikkuunukan vuoksi, joten sen ompelu saumurilla on aina enemmän tai vähemmän sottaista puuhaa. Olin kuitenkin luvannut tehdä kummipojalleni vaatteen tästä nimenomaisesta kankaasta, joten pakkohan se oli viimein tarttua toimeen.

Paidan kaava on vanha tuttu Ottobren Happy Animals. Pidensin hihoja täyspitkiksi ja koska autokangasta oli sen verran pieni palanen, tein hihat yksivärisestä joustiksesta. Pääntielle valitsin keltaisen resorit, jotta setti ei olisi liian punamusta. Housuihin applikoin auton kumpaankin lahkeeseen. Housukaava on muokattu eräästä Ottobre 1/2014 housukaavasta. Lyhensin kaavasta lahkeita ja lisäsin lahkeensuihin resorit. Sekä paita että housut ovat kokoa 80cm.

Pidemmäksi venähtäneen projektin päätös

Aloitin tuossa jo hyvissä ajoin syksyllä tekemään Muruselle pukua joustofroteesta. Housut sainkin valmiiksi jo silloin, mutta huppari antoi odottaa uutta inspiraatiota pidemmän aikaa. Hupparin kanssa jouduin nimittäin syksyllä tilanteeseen, etten saanut huppua istumaan oikein kaulukseen ja se vaati ratkojan mukaanottamista. En mitään ehkä inhoa niin paljon kuin saumurisauman purkamista joustofroteesta, joten ratkoja sai odotella käyttäjää aika pitkään!

Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja purin hupun irti. Paljosta hupparin valmistuminen ei enää ollut kiinni, joten ompelin sitten saman tien myös vielä puuttuneet resorit ja vetoketjun paikalleen ja sain hupparin viimein valmiiksi. Täydellistä ei tästäkään vaatteesta tullut, mutta kelpaa hyvin käyttövaatteeksi kauneusvirheistä huolimatta.

Sovitus hieman jännitti, mutta onneksi tämä kaava on sen verran reilu mitoitukseltaan, että koko 86cm oli Muruselle oikein passeli tähän vaatteeseen. Valitettavasti neiti ei suostunut poseeraamaan sovituskuvia varten, joten tällä kertaa saatte vain kuvan pelkästä puvusta.

Hupparin kaava on Lizard-huppari Ottobresta 1/2014 ja housujen kaavat jostain vanhemmasta Ottobresta. Molemmissa kokona on 86cm. Kankaat ovat Metsolan mallistosta.