Tietoja minusta

Aloitteleva kotirouva on 38-vuotias äitiyslomalainen. Kotonani häärää 05/13 syntynyt esikoinen Murunen, 03/15 syntynyt kuopus Tirpana, Darling Husband sekä kaksi nelijalkaista lasta. Blogini painopiste on ollut käsityö- ja askartelujutuissa, viime aikoina pääasiassa ompeluaiheissa.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Haaste: Lempipaikkani BH09/31

Olen jo jonkin aikaa miettinyt minkälaisen blogihaasteen laittaisin alulle ja pari päivää sitten se pälkähti mieleeni kesken lenkin: Lempipaikka!

Tässä ohjeet:
- esittele blogissa kuvin ja sanoin oma lempipaikkasi päivittäisestä ympäristöstäsi kotisi ulkopuolelta. Eli paikka, jossa viihdyt ja käyt säännöllisesti.
- kerro miksi paikka lempipaikkasi
- lopuksi linkitä tähän blogipostaukseen ja liitä linkki omaan blogiisi kommenttina

Lempipaikkani on kotini läheinen metsä, jossa lenkkeilen lähes päivittäin. Metsä rajoittuu toiselta puolelta järveen ja toiselta niittyyn. Syksyisin ja keväisin on yleensä muutaman viikon jakso, jolloin metsä muuttuu saareksi järven levitessä niitylle sade- ja sulamisvesien vuoksi. Talvella lenkkireitti muokkautuu, kun myös jäälle pääsee kulkemaan. Täällä koirat voi päästää suhteellisen huoletta irti, lähistöllä ei ole juurikaan liikennettä. Reitti onkin monien suosiossa, joskin näin rapakeleillä metsässä saa kulkea aika lailla rauhassa.


Yritin miettiä mikä paikka metsässä olisi ehdoton suosikkini, mutta en osannut nimetä yhtä ainoaa, siispä lempipaikkani on tämä koko metsä. Metsässä minua viehättää hiljaisuus ja rauha, korkealle pään yläpuolelle kohoava tiheä kuusikko ja vuodenaikojen mukaan muokkautuva maisema ja kävelyreitit, huikean vihreät sammaleet.


Metsän päässä on kallioniemi, josta avautuu näkymä järvelle kolmeen suuntaan. Näköjään yksi nelijalkainenkin linssilude on päässyt kuvaan.


Tähän metsään liittyy hyvin voimakkaasti myös muisto jo edesmenneestä koirastani. Se rakasti tätä metsää yhtä paljon kuin minäkin. Täällä kävelin sen kuoleman jälkeen tuntikausia ja surin. Ainoa pidempi tauko metsässä käyntiin oli Murusen syntymän jälkeen, pienokainen ei viihtynytkään kantoliinassa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti