Sen sijaan minulle tuli yllätyksenä se, kuinka yksinäistä kotona oleminen voi olla. En ollut aiemmin ymmärtänyt, että olemiseni ja identiteettini määrittyy niin suurissa määrin työn kautta. Myös suurin osa aikuiskontakteistani on työkontakteja. En ole alunperin kotoisin pääkaupunkiseudulta ja muutin tänne vasta muutama vuosi sitten miehen ja töiden perässä. Muuton seurauksena ystäväpiirini kapeni huomattavasti. Vanhalle kotipaikkakunnalle jäivät vanhat ystävät, joiden kanssa näemme hyvin harvoin välimatkan takia ja täältä en ole onnistunut saamaan juurikaan uusia ystäviä. Nekin harvat, joihin olen paremmin tutustunut, asuvat niin eri puolella kaupunkia, että tapaamiset ovat aika harvinaisia heidänkin kanssaan.
Aikuisen keskusteluseuran puute on ahdistanut minua viime aikoina erityisen paljon. Lähinnä sellaisen keskusteluseuran, jonka kanssa voisi puhua muustakin kuin lapsesta. Jossain vaiheessa odotin paluuta töihin kuin kuuta nousevaa, mutta nyt en juuri ole innostunut siitäkään. Toukokuu, jolloin minun pitäisi aloittaa taas työt, tuntuu tulevan liian pian ja Murunen tuntuu liian pieneltä olemaan päivät ilman äitiä. Olemme käyneet Murusen kanssa vauvakerhossa ja tuntuu, että minä olen porukassa ainoa äiti, joka suunnittelee töihin paluuta jo nyt. Väkisinkin tulee "huono äiti"-fiilikset.
Mistä aikuinen ihminen voi löytää ystäviä? Yksi suuri syy tämän bloginkin aloittamiseen oli, että saisin uusia kontakteja, vaikkakin virtuaalisia sellaisia. Harrastukset, joissa olen aiemmin käynyt, ovat jääneet Murusen takia kokonaan. Olen kai perusluonteeltani sen verran ujo, että tutustuminen lähemmin uusiin ihmisiin tuntuu vaikealta.
Aikamoista vuodatusta tuli näin torstaiaamun alkuun. Tänään paistaa aurinko kauniisti, taidamme ulkoilla koko päivän Murusen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti