Sippe ja Nakkeus omassa nojatuolissaan. Valokuvaus ei ole heistä lainkaan hauskaa puuhaa.
Murusen syntymän myötä minulla on ollut todella vähän aikaa puuhasteluun koirieni kanssa. Siitä poden jatkuvaa huonoa omatuntoa. Lenkkikin tehdään pääsääntöisesti vaunujen kanssa, joten tyttöni eivät pääse enää päivittäin juoksemaan vapaana. Iltaisin Murusen nukkumaanmenon jälkeen koiratytöt kaivautuvat sohvalla tiiviisti kainalooni rapsutuksia kerjäämään. Se on meillä päivän yhteinen hellyyshetki. Vaikka mielenkiinnon painopiste on tällä hetkellä koiraharrastuksen sijaan arkisemmissa kotiasioissa, koirat ovat edelleen minulle todella tärkeitä ja rakkaita. En voisi kuvitella elämää koirattomana!
Sippe rakastaa Murusta. Ei mene päivääkään ilman koiranpusuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti