Olin lukenut etukäteen blogeista ja ompelupalstoilta, että kirjan kaavat ovat leveänpuoleisia, niinpä valitsin koon 86/92 ja jätin vielä saumanvarat sivusaumoista pois. Ei olisi pitänyt - mekosta tuli mitoiltaan Muruselle just eikä melkein, joten veikkaan sen jäävän pieneksi vielä ennen kesähelteitä. Onneksi meillä on juhlia tulossa vielä nyt toukokuussa useammat, joten ehdimme käyttää mekkoa.
Kankaiden virkaa toimittivat vanha kierrätyskeskuksesta mukaan tarttunut kukallinen tyynyliina, tädiltä saamani pilkullinen kierrätyspuuvilla ja rikkinäinen lakana, jolla yläosa on vuoritettu. Uutta materiaalia mekossa ovat ainoastaan ompelulanka, vihreä kanttinauha ja norsunapit.
Malli oli mielestäni helppo ommella ja kirjan ohjeet olivat selkeät. Minulle tuotti kyllä hieman hankaluuksia saada yläosa onnistumaan - ompelin nimittäin epähuomiossa etukaarrokkeen vahingossa väärinpäin kiinni helmaan. Onneksi on ratkoja. Lisäksi voisin todeta, että poimutuksia tehdessä ei kannattaisi mennä siitä kohtaa missä aita on matalin. Jälleen kerran kiitokset ratkojasta. Loppujen lopuksi kuitenkin pääsin onnistuneeseen lopputulokseen menettämättä hermojani. Tavallisen puuvillan ompelu on kyllä virkistävää vaihtelua joustaviin kankaisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti