Tietoja minusta

Aloitteleva kotirouva on 38-vuotias äitiyslomalainen. Kotonani häärää 05/13 syntynyt esikoinen Murunen, 03/15 syntynyt kuopus Tirpana, Darling Husband sekä kaksi nelijalkaista lasta. Blogini painopiste on ollut käsityö- ja askartelujutuissa, viime aikoina pääasiassa ompeluaiheissa.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Poron potkapaloja hitaasti hauduttaen

Tänään kaivelin aamusta pakastinta ja mietin mitä sitä laittaisi ruoaksi. Darling Husbandilta oli tullut pyyntö raivata tilaa pakkaseen, joten tein työtä käskettyä ja löysin pari pussillista poron potkapaloja. Potkapalat eivät ole sitä mureinta lihaa porossa, joten tiedossa oli kunnon slow foodia keskiviikkopäivän kunniaksi.

500g poron potkapaloja, jotka on leikattu n. 2cm paksuiksi
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
Pieni pala lanttua (n. 50g)
1 porkkana
3-6 valkopippuria
3-6 viherpippuria
3-6 mustapippuria
1,5 tl suolaa
Pari katajanmarjaa
3 dl vettä
Voita

Otin ensin valurautapadassa poropalojen pintaan väriä voin avulla. Sen jälkeen heitin sekaan pilkotut sipulit ja kuoritut valkosipulin kynnet. Sipuli saa olla aika isohkoina palasina. Kuullotin sipuleita hetkisen ja lisäsin lopuksi pataan pieneksi kuutioidut juurekset, veden ja mausteet. Lopuksi vielä kansi päälle ja uuniin hautumaan n. 2,5 tunniksi 150 asteeseen. Tästä ei muuten ruoanlaitto voi juuri helpommaksi tulla. Söimme padan keitettyjen perunoiden kera, tosin perunamuusi toimii ihan yhtä hyvin lisukkeena.

Tällainen ruoka on mieleeni erityisesti sydäntalven pakkaspäivinä, mutta teki se hyvin kauppansa lämpimänä syyspäivänäkin. Potkapaloista tehdyssä sapuskassa on se bonusmomentti, että ruokailun lopussa pääsee vielä ryystämään putkiluiden sisältä löytyvän samettisen luuytimen "jälkkäriksi".




tiistai 29. lokakuuta 2013

Porkkana-perunarieskat

Edellisen päivän tähteinä jääkaappiin jäi porkkana-perunamuusia, jonka päätin hyötykäyttää rieskoihin. Tämä ohje on tosi helppo ja nopea, joskin murunen tietysti päätti herätä juuri siinä kohtaa, kun äidillä oli taikinan taputtelu rieskoiksi meneillään. Hetkinen väliin vaununheilutusta ja murunen jatkoi uniaan ja kotirouva pääsi jatkamaan puuhastelua.

3 dl porkkana-perunamuusia
1 muna tai 0,5 dl maitoa
2-3 dl täysjyvävehnäjauhoja
0,5 tl suolaa

Taikinan ainekset sekoitetaan keskenään ja taputellaan ohueksi rieskaksi. Pistele haarukalla reikiä rieskoihin. Paistetaan 275 astetta 8-10 minuuttia. Ohjeesta tulee kaksi rieskaa. Leivinuunissa näistä tietty tulisi paljon paljon parempia, mutta kun sellaista ei ole, on tyydyttävä sähköuunin maksimitehoon. Maistuvat parhaalta lämpimänä voin kera


maanantai 21. lokakuuta 2013

Pikkasia pikkuleipiä

On tässä jo pidempään tehnyt mieli leipoa pikkuleipiä ja vimmaa on lietsonut kiitettävästi mm. telkkarin Koko Suomi leipoo -ohjelman edellinen jakso. No, tänään sitten päätin pyöräyttää nuhruisen ja kylmän kelin takia pikkuleipäsiä, kun murunenkin tuntui nukkuvan tyytyväisenä päiväuniaan. Ohjeeksi otin Lapin Kansassa taannoin julkaistun kanadalaisten vaahterasiirappikeksien ohjeen. Siinä taikinaa tehdessäni totesin kuitenkin, että eihän meillä ole kaapissa kaikkea tarvittavaa, joten säätämiseksihän se meni. Ylläripylläri.

Hyviä niistä tuli kuitenkin, joskin ei niissä kauheasti vaahterasiirappi maistunut ja kun kerran päätin jauhoja jatkaa rusinoilla, niin rusinoitakin olisi voinut olla enemmän. Lämpimänä olivat suorastaan herkullisia, jäähtyneenä taas... No joo, kyllähän nämä kahvin kyytipoikana menevät.

Tässä se alkuperäinen resepti:
225g voita
220g ruskeaa sokeria
1 muna
1 tl vaniljaekstraa (ihan tosi! Vanilja-aromia tällä vissiin tarkoitetaan)
9 g ruokasoodaa
500g vehnäjauhoja
235ml vaahterasiirappia
Ripaus suolaa

Ja tällainen siitä sitten tuli, kun tosiaan oli niitä puutteita havaittavissa:
225g voita
3dl fariinisokeria
1 muna
1 tl kanelia
1 tl ruokasoodaa
7 dl vehnäjauhoja
1 dl rusinoita
0,5 dl vaahterasiirappia
2 dl agavesiirappia
Ripaus suolaa

Paistetaan uunissa 175 astetta 8-12 minuuttia.

Positiivisella puolella on maun lisäksi myös se, että sainpa jääkaapista pari purnukkaa taas tyhjennettyä armaan aviomiehen iloksi. Se kun tuppaa aina valittamaan, että kerään jääkaappiin jos vaikka mitä epäolennaista purkkia ja purnukkaa.