Mamma-alkkarit

Tänä aamuna päätin kokeilla tehdä äitiysalushousut itselleni. Suurin osa tavallisista alushousuistani on käynyt vyötäröltä sen verran ahtaiksi, että käytössä olevien alushousujen määrä on pienentynyt muutamaan hassuun pariin. Kun tässä on enää muutama viikko raskautta jäljellä, en raaskisi ostaa kovin monia uusiakaan mammakalsareita. Jostain syystä kaikki, mihin voi liittää etuliitteen "äitiys-" hinnoitellaan melkein tuplaksi sen, mitä vastaava normaali tuote maksaa.

Kaavan otin vanhoista äitiysalkkareistani. Kangas on Stenzon singlejersey-trikoota, jota kulkeutui minulle pieni palanen jonkin isomman kangaspaketin mukana. Olen tuota palasta pyöritellyt jo pidemmän aikaa keksimättä siitä mitään Muruselle, joten päätin sitten käyttää sen tähän kokeiluun. Pala oli liian pieni, jotta siitä olisi saanut kokonaista vaatetta Muruselle, enkä oikein löytänyt sopivaa kangasta mihin olisin sen voinut yhdistää. Trikoo on hyvin miellyttävän tuntuista ohutta puuvilla-elastaanitrikoota, joten se sopii vallan mainiosti alushousuiksi.

Vyötäröllä on joustopitsi, jonka olen taannoin ostanut Eurokankaan löytölaarista. Ompelin pitsin kiinni kaksoisneulalla, mutta jousto-ommel olisi toiminut varmaankin paremmin näissä housuissa. Nyt vyötärö ei oikein jousta ihanteellisesti. Ehkäpä päädyn ratkomaan pitsin irti ja ompelemaan sen uudelleen. Melkein hyvät siis tuli, mutta ei ihan priimatavaraa vielä.

Tekstiilikaksoset

Ostin taannoin Noshin kangasalesta pätkän jacquard-neulosta. En ole aiemmin neuloksesta ommellut, joten minulla ei ollut selvää ajatusta mitä kankaasta tekisin. Kun kangas sitten saapui postissa ja sain sen hypisteltäväkseni, oli selvää, että teen siitä talvimekot sekä itselleni että Muruselle.

Murusen mekko on ommeltu Ottobren 1/2014 kaavalla Blue Orange, koko 92cm. Alkuperäinen malli oli tehty velourista, mutta neulos toimi tälle kaavalle myös todella hyvin. Resorikanttausten sijaan huolittelin pääntien ja kädentiet sisäpuolelle lähes kokonaan jäävällä resorilla. Kapea valkoinen raita resoreista antaa mielestäni mekolle mukavan raikkaan ilmeen. Malli oli tosi nopea ja helppo ommella, sopii hyvin myös aloittelevalle ompelijalle.

Murunen ihastui mekkoonsa kovasti. Mekko on "ihanan pehmoinen" ja se piti laittaa heti seuraavana päivänä päälle päiväkotiin.

Oman mekkoni kaava on muokattu taannoin ompelemani jääkukkamekon kaavasta. Tein yläosaan poikkisauman rintojen alle ja lisäsin muotolaskokset. Hameosan rypytin ylhäältä framilonilla, mutta helmaan tein perinteisen lankapoimutuksen, koska en ollut ihan tyytyväinen framiloniin.

Lisäksi halusin omaan mekkooni taskut. En ole yleensä onnistunut taskujen kanssa, mutta näistä tuli aika hienot, vaikka itse sanonkin.

Yläosa ei mekostani onnistunut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Istuvuus ei ole paras mahdollinen. Tässä tilanteessa kuitenkin, kun maha vielä kasvaa, on parempi, että mekko ei ole liian napakka. Istuvuuttahan ehtii korjata sitten sen jälkeen, kun maha on poissa. Tässäkin mekossa ajatuksena siis oli tehdä äitiysvaate, joka toimii myös raskauden jälkeen.

Puolukanpunaista piristystä

 

Heti postauksen alkuun pahoittelut todella huonosta kuvanlaadusta! Olen vain niin innoissani tästä viimeisimmästä tekeleestäni, etten malttanut odottaa enää postaamisen kanssa.

Ehdin loppiaisena pitkästä aikaa ompelemaan jotain myös itselleni kaikkien joululahjaväkertelyjen jälkeen. Kangas oli poltellut minua kaapissa siitä lähtien, kun sen postista hain. Olisin halunnut ehtiä tehdä tämän jo jouluksi, mutta ajanpuutteen takia en millään ehtinyt. Eilen illalla sain mekon viimeisteltyä ja tänään se on jo töissä päällä.

Idea oli aika selvä heti alusta lähtien: halusin tehdä itselleni pitkähihaisen trikoomekon, joka menisi nyt mahaa kasvattaessa, mutta kävisi käyttöön myös sen jälkeen, kun maha on kadonnut. Kaapissani oli entuudestaan jo yksi nämä kriteerit täyttävä ostettu trikoomekko, joten otin siitä vähän mallia kaavojen piirtämiseen.

En kuitenkaan halunnut toista ihan samanlaista mekkoa, joten levensin ja pidensin hihoja. Lisäksi laitoin hihansuihin kuminauhat, jotta sain niihin kivan rypytyksen. Kaulus muuttui trikookanttauksella tehdystä savupiippukaulukseen, jota varten levensin pääntietä jonkin verran. Helma sai myös muutaman sentin lisää pituutta.

Kangas on ihanaa luomulaatuista puuvillatrikoota Pehemiältä ja Majapuulta. Kangas on mukavan pehmeää päällä ja helppoa ommella. Luulenkin, että tästä mekosta tulee yksi suosikeistani. Malli on siitä kiva, että se toimii myös vyön kanssa - sitten joskus, kun tämä maha on kadonnut. Ja eihän tästä pirteästä puolukanpunaisesta väristä voi olla tykkäämättä!