25 lumihiutaletta BH23/31

Kirjoittelin jo aiemmin kuinka innostuin virkkaamaan lumihiutaleita. Nyt hiutaleita on valmistunut 25 kappaletta, jonka määrän arvelin riittävän Murusen huoneeseen verhoksi. Näyttäisi kuitenkin siltä, että vielä pitää virkata saman verran lisää. Aika olematon verho tällä määrällä tulee, vaikken toki kovin peittävää verhoa suunnitellutkaan tekeväni. Hommaa on siis vielä.

Hiutaleet syntyvät mukavan nopeasti, joten niitä on kiva virkata vaikkapa telkkarin ääressä. Olympialaisten aikaan hiutaleita tuli suorastaan liukuhihnalta. En ole mikään penkkiurheilija, mutta olympialaisten aikaan saatan urheilulähetyksiä seurata ellei parempaa tekemistä ole. Kirjan piirroskuvat kustakin hiutaleesta ovat hyvät, mutta sanallisissa ohjeissa on paljon pikkuvirheitä. Tarkkana saa siis olla ja tarkistaa kuvasta, onko sanallinen ohje tosiaan oikein. Itsekin jouduin muutaman kerran purkamaan, kun en malttanut verrata ohjetta ja kuvaa keskenään. Joka tapauksessa, olen edelleen tosi tykästynyt tähän kirjaan.

Voihan talvi!

Olen ehdottomasti talvi-ihminen. Mikään ei ole niin ihanaa kuin pitkä lenkki kipakassa pakkasessa lumen narskuessa kenkien alla. Itse topattuna päästä varpaisiin niin, että vain silmät pilkottavat pipon ja huivin välistä. Lenkin jälkeen kupillinen kuumaa kaakaota ja voileipä, sitten sohvan nurkkaan viltin mutkaan kääröksi ja ne paksuimmat villasukat jalkaan. Entäs sitten pitkät hiihtolenkit jäällä, kiireettä, mutta kuitenkin sopivasti hikoillen. Suksilta suoraan saunaan lämmittelemään.

Eipä noita iloja ole juuri tarvinnut tänä talvena harrastaa, sen tietävät kaikki täällä kehien kupeessa majaansa pitävät. Ei ole ollut talvea, on ollut kohta neljä kuukautta kestänyt marraskuu. Päätin tehdä talven itse. Hankin kirjan: 100 virkattua lumihiutaletta. Tässä niistä kolme ensimmäistä prässäämättä ja päättelemättä, halusin niin kovasti jakaa tämän idean kanssanne. Talvikin taisi kuulla turhautumiseni ja kaipuuni, viime yönä pihalle satoi ohut kerros uutta lunta!

Keinotalvea varten jouduin hankkimaan 100g valkoista puuvillalankaa. Kolmeen hiutaleeseen kerästä kului 3 g.

Pitsiä pastelliväreissä

Nämä pastelliväriset pipot syntyivät pääasiassa Lapin lomamme aikana. Pipon ohje on Novita-lehdestä kevät 2011. Malli on varsinainen yhden illan pipo, niin joutuisa se on neuloa. Lankana Novitan Rose-mohair. Siniset pipot menevät Murusen kummitädille, joka on jo aiemmin kuluttanut loppuun yhden samanlaisen. Persikanvärinen pipo, jota tuunasin vielä virkatuilla kukkasilla, etsii vielä omaa kotiaan. Virkatun kukan ohje on samasta lehdestä kuin piponkin. Pipoon menee noin puoli kerää lankaa ja se on neulottu nro 5 puikoilla. Tarkkasilmäinen lukija huomasi jo, että mallineule on sama kuin aiemmin postaamassani tuubihuivissa.

Osallistun tällä postauksella tammikuun Pipon ytimestä - ja Silmukan Saalistus -blogien Silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka aiheena oli tällä kertaa pipo. Tarkoitukseni oli neuloa myös koirilleni pipot, mutta inspiraationi mallin kehittelyyn on ollut vähän vähissä viime aikoina, joten sessut saavat vielä toistaiseksi lenkkeillä paljain päin. Ovat varmaan kiitollisia siitä, veikkaan etteivät pipot ole kovin suuri hitti heidän keskuudessaan.

Näiden pipojen myötä lankalaihikseni edistyi 72 gramman verran.