Syntymäpäiväkortteja

Meillä on näin keskikesällä useammat syntymäpäivät lähisuvussa. Niinpä askartelimme Murusen kanssa tänään synttärikortit Murusen ja Tirpanan ukille ja ainoalle serkkupojalle.

Murunen valitsi korttipohjat ja skräppipaperit kumpaankin korttiin. Ukin kortista tuli "pinkkivärinen" ja Murunen valitsi sitä varten kukkapaperia ja punasävyistä koukeropaperia. Murunen halusi korttiin myös sydämiä, joten hän sai tehdä niitä sydämenmuotoisella paperileikkurilla. Minä hoidin itse saksilla leikkaamisen. Päätimme tehdä sydämistä ilmapalloja, koska synttäreillä kuuluu olla niitä ainakin jossain muodossa. Liimasimme kortin yhdessä ja Murunen viimeisteli kortin leimaamalla "Onnea"-tekstin vihreällä värillä. Lopuksi piirsin ilmapallojen narut ohuella tussilla.

Huomasin serkkupojan korttia askarrellessamme, että lattialle oli tipahtanut yksi sydän. Se sai oman paikkansa kortin sisäsivulta. Murunen halusi myös, että kirjoittaisimme ukille onnitteluvärssyn ja niinpä myös teimme. Olemme viime aikoina laulaneet paljon Risto Räppääjästä tuttua "elämä ei ole hassumpaa" -laulua, joten Murunen muotoili värssyn sen mukaan ja minä kirjoitin.

Serkkupojan kortista tuli turkoosi ja Murunen halusi tehdä kanteen soikion. Muuta kanteen ei sitten saanut laittaa. Lopulta Murunen suostui siihen, että äiti piirtää tussilla vähän rimpsuja soikion ympärille. Muuten kortti olisi jäänyt vähän alastoman näköiseksi. Sisäsivuille sitten irroteltiinkin vähän enemmän. Sinne piti liimata pupun kuva, ykkönen ja Onnea-teksti. Aikamoinen sillisalaatti tuli, mutta Murunen oli tyytyväinen.

Hei laukkaa ratsu reima!

Viime aikoina käsillä tekeminen on painottunut ehkä vähän liikaakin ompeluun. Niinpä oli mukava askarrella vaihteeksi jotain ihan muuta! Seurakuntamme järjesti toukokuun alussa keppihevoskurssin aikuisille ja koska hepat ovat tällä hetkellä Muruselle sitä kuuminta hottia, piti minun tietysti päästä mukaan.

Keppiheppa tehtiin perinteiseen tyyliin vanhasta villasukasta. Aloittelevan kotirouvan ajanhallinta oli taas vähän huoletonta, joten kiireessä kurssille lähtiessä etukäteen tarkkaan valitsemani villasukka jäi kotiin. Onneksi kanssakurssilaiselta löytyi ylimääräinen sukka ja hepanteko ei kariutunut heti kättelyssä.

Hepan tekeminen alkoi liimaamalla harjan varteen kuumaliimalla kiinni nyrkinkokoinen styroksipallo, johon oli koverrettu reikä kepinpäätä varten. Pallo auttaa keppiä pysymään pään sisällä paikoillaan. Lapsena tein useammankin keppihevosen ilman tällaista palloviritystä ja koska leikki oli välillä aika raisua, keppi lähti aina ennemmin tai myöhemmin liikkumaan niin, että hevosen pää oli lopulta ihan vinossa.

Seuraavaksi hepan pää täytettiin tiiviisti vanulla ja keppi laitettiin pään sisälle. Pää kiinnitettiin keppiin liiman ja narun avulla. Liimaa laitetaan siis kepin ja villasukan varren väliin. Villasukan varren päälle sidottiin vielä tiukasti muutama kierros puuvillalankaa. Lopuksi liitoskohdan päälle kiedottiin kerros huovutusvillaa ja huovutettiin neulalla liitoskohta piiloon.

Kun keppi oli kiinnitetty paikoilleen oli vuorossa ilmeen tekeminen hevoselle. Korvat leikattiin ohuesta huovasta, joka kiinnitettiin paikoilleen kuumaliimalla. Tein hevoselle myös silmät ja kulmakarvat huovasta ja kiinnitin ne kuumaliimalla. Ompeleminen on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto, sormet palavat herkästi pieniä paloja kiinnittäessä. Silmiin ompelin vielä tähden muotoiset helmet antamaan ilmettä. Sieraimet ompelin villalangasta varsipistoilla.

Harjan päätin tehdä karkeasta hamppulangasta ompelemalla. Harjan voisi tehdä myös villalangasta, jolloin siitä saisi kauniisti laskeutuvan. Minä kuitenkin halusin tehdä terhakkaan harjan. Ompelun sijaan harjan voi kiinnittää myös virkkuukoukun avulla.

Yhden illan kurssin aikana en ihan ehtinyt saada täysin valmista aikaan: suitset ovat vielä tekemättä. Ne ajattelin tehdä puuvillanauhasta ja napeista. Vaan ei suitsien puute ole ratsastamista kuitenkaan estänyt.

Hepan teossa voi mainiosti hyödyntää erilaisia kierrätysmateriaaleja: vanhoja villasukkia, tyynyjen täytteitä, jämänappeja ja kangastilkkuja. Vanhasta nahkavyöstä saisi tehtyä hienot suitset!

Lokero pikkuhärpäkkeille - arjen kuvia 3/5

En tiedä onko pikkutavaroiden paljous ja niistä ajoittain pöytätasoille kertyvä kaaos ongelma muissa kodeissa. Meillä ainakin tuntuu olevan taipumus kerätä pientä roinaa eteisen pöytätasoille niin, että eteinen on vain harvoin siistin näköinen.

Pääsin viimein tekemään pitkään mielessäni muhineen tuunauksen. Ikean pikkulokerikko sai laatikoidensa kylkeen liitutaulumaalia ja näin eteisen kenkäkaapin päällä lojuneet pikkutavarat löysivät uuden kodin lokerikon sisältä. Saa nähdä pysyykö kaapin päällinen yhtään siistimmässä kunnossa jatkossa.

Innostuin tästä sen verran, että joutunen hankkimaan vielä toisenkin lokerikon pienten askartelutarvikkeiden säilytykseen ja ehkä kolmannen ompelutarvikkeille...

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävänpäivä on hyvä syy ilahduttaa ystäviä itsetehdyillä korteilla. Niinpä minäkin innostuin Murusen päiväunien aikana askartelemaan muutaman kortin. Pääsin kokeilemaan vasta hankkimiani leimasimia korteissa ja ihan kivoja niistä tulikin. Kaivoin vanhat puuvärini esiin ja väritin kuvat niillä.

Alimmalla kortilla osallistun tämän kuukauden Silmukan Ytimestä -haasteeseen, jota ylläpitävät Silmukan Saalistus- ja Pipon Ytimestä-blogit. Kuukauden aiheena oli sydän.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!

P*skarteluhaaste #217

Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Teimme Murusen kanssa ekskursion Lappiin viime viikolla ja en ehtinyt missään vaiheessa päivittämään blogiani, vaikka asiaakin olisi ollut. Lapissa oli kylmää ja lämmintä samanaikaisesti :-) kylmyys oli lähinnä ulkoilmassa, viikon korkein lämpötila taisi olla -16 ja alimmillaan oltiin siellä jossain kolmenkympin tuolla puolella. Lämpöä taas saimme rakkaiden sukulaisten tapaamisesta, perinneherkuista ja tietysti Napapiiriltä Joulupukin pajasta. Käsitöitäkin ehdin tekemään, niistä kirjoittelen myöhemmin isommasti.

Vaan varsinaiseen postauksen asiaan, viikon Paskarteluhaasteena oli tällä kertaa bingo. Valitsin bingorivin pinkki-harmaa-vihreä ja tällaista sain aikaan:

Onhan nämä mun korttiräpellykset aivan noloja verrattuna noihin muihin paskartelijoihin. No, jospa se reenaamalla - tai sitten ei...

P*skarteluhaaste #214

Viikon Paskarteluhaasteessa oli aiheena värit keltainen, turkoosi ja harmaa. Tällaisen sain aikaan:

Harmaa väri on taustan sanomalehtipaperissa, keltaista ja turkoosia taas löytyy sieltä täältä. Kiva haaste, osallistun varmaan toistekin. Kortti lähtee pian postiin onnittelemaan 65 vuotta ensi viikolla täyttävää anoppia.

Korttiaskartelua vol. 3

Siskon syntymäpäiväksi tuli taas tehtyä nopea ja helppo korttiaskartelu. Pahville vaan skräppäyspaperista leikatut numerot ja tähtiä. Eihän tämä mikään kaunotar ole, mutta ajoi asiansa ja saaja tykkäsi.

 

Huomattavasti hienompia korttiaskarteluja löytyy vaikkapa täältä. Jospa omatkin taidot jonain päivänä riittäisivät tuollaisiin hienouksiin...

Joulukorttiaskarteluja

Joulukorttiaskarteluissa jatkettiin samalla teemalla kuin isänpäivälahjoissakin, eli hyödynnettiin Murusen uniikkeja leimasimia. Itse asiassa nämä kortit kyllä askartelimme ennen isänpäivälahjoja Murusen kanssa, koska halusin harjoitella jalkapohjalla leimaamista vähän t-paitaa edullisempaan materiaaliin. Väriksi hankin Sinellistä japanilaisen Tsukinekon Brilliance-leimasintyynyn, värisävy pearlescent ice blue. Tarkoitus oli, että Murusen jalanjälki näyttäisi valkoisella paperilla tontun jalanjäljeltä hangessa. Tuossa värissä on mukana aavistus helmiäisefektiä, joka jää mattapaperilla kyllä aika vaisun näköiseksi, mutta toisaalta en kauheasti blingblingistä perustakaan - edes joulukorteissa.

Leikkasin aluksi mattapintaisen valkoisen paperin hieman korttipohjaa lyhyemmäksi ja kapeammaksi. Mallasin aluksi kokoa Murusen jalkapohjaan, jotta jälki varmasti sopii hyvin. Sen jälkeen leikkasin paperin kulmat kulmaleikkurilla muotoon. Se olikin astetta haasteellisempi juttu, koska en taaskaan osannut leikata paperia riittävän suoraan. Pitäisi varmaan hankkia ihan suoraa leikkaava paperileikkuri, kun sama ongelma on vaivana myös grafiikassa vedostuspaperia leikatessa.

Kun kulmat oli saatu suht koht siedettävään muotoon, leimasin Murusen jalan leimasintyynyyn ja sitten paperiin suurin piirtein keskelle. Onneksi päätin jo etukäteen, että en ole kohdistuksen kanssa kovin pedantti, muuten olisi varmasti hermot menneet. Operaation lopuksi väri lähti ihan vesipesulla tosi helposti pois Murusen jalkapohjasta.

Seuraavaksi kirjoittelin korttien sisäkanteen valkoisella geelikynällä aiheeseen sopivan runon:

Kun tontun jäljet

taas hangella tapaat,

sydämesi joulumielelle

sä avaat.

Ilmassa voit tuntea

hämyistä taikaa:

Se toivottaa lämpöistä

Joulun aikaa!

Runon alapuolelle liimasin valkoisesta paperista paperileikkurilla leikkaamiani minikokoisia jalanjälkiä. Tämä operaatio taas muistutti minua siitä miksi askartelu ei ole hauskaa, liimaa näet tuntui olevan kaikkialla muualla kuin siellä missä piti. Yllättävän siistin näköiset niistä kuitenkin tuli.

Lopuksi viimeistelin kortit liimaamalla jalanjälkipaperit ja "Hyvää Joulua"-tarrat korttipohjan kanteen. Sitten ei muuta kuin kortit maailmalle!

Isänpäiväaskartelua

Tänään ohjelmassa oli isänpäiväaskartelua Murusen kanssa. Teimme isälle ja ukille t-paidat, joita koristavat Murusen pienet jalan- ja kädenjäljet. Idean tähän sain Verskin valtakunnasta

Olin ostanut jo hyvissä ajoin t-paidat ja pessyt ne valmiiksi. Yleensä uusissa vaatteissa tahtoo olla tekstiilinkäsittelyaineita, jotka on hyvä pestä ennen kankaanpainantaa pois, jotta kangasväri tarttuu kunnolla. Silitin vielä paidat, jotta saisimme siistiä jälkeä aikaan. Rypyt tahtovat näkyä painojäljessä ainakin silkkiä työstäessä.

Tässä lista tarvikkeista:
- puuvillainen t-paita, mieluiten 100% puuvillaa. Väri ei tartu tekokuituun niin hyvin
- kangasväriä
- sanomalehtiä työpöydän suojaamiseen
- leivinpaperia paidan väliin, jotta painettu osa ei tartuta väriä takakappaleelle
- kertakäyttöastioita ja veitsiä värin sekoittamiseen

Meillä käytössä olivat Schjerningin Textil Solid -värit, jotka ovat myrkyttömät ja vesiliukoiset. Värejä voi sekoittaa keskenään ja elävämmän lopputuloksen saa käyttämällä useampaa väriä. Sekoitin keltaista ja punaista keskenään, mutta en täysin tasaiseksi oranssiksi. Lisäsin väriin myös hieman vettä läpikuultavan sävyn aikaansaamiseksi.

Murusen riisuin kankaanpainamisen ajaksi vaippasilleen, jotta siivottavaa olisi vähän vähemmän. Sitten ei muuta kuin Murusen jalkaa väriin ja kankaalle. Täytyy sanoa, että kädenjälkiä en painanut kuin toiseen paitaan, koska se oli melko vaikeaa ilman avustajaa. Murusen käsi pyrki nyrkkiin koko ajan ja lopulta väriä oli lapsen kainalossa asti. Murunen saikin kunnon pesun askartelun lopuksi. Lopuksi roiskin väripisaroita pitkin paitaa. 

Värin kanssa työskennellessä kannattaa olla nopea. Itse painamisessa ei mene kauaa ja kun pesee sotkut samantien, selviää vesipesulla, kun väri ei ehdi jämähtää. Sekoitusastioiden ja välineiden on hyvä olla kertakäyttöisiä, jotta ne voi heittää suoraan roskiin, kun työ on valmis. Tämä väri oli sinänsä kiva, kun se lähti kostealla pyyhkimällä myös pöydän pinnasta. Väri kiinnitetään kankaaseen silittämällä sen jälkeen, kun se on kuivunut. Valmistaja lupaa, että väri kestää konepesua 40 asteessa. 

Isänpäiväkortit

Askartelut jatkuivat tänään isänpäiväteemalla. Ohjelmassa oli korttien askartelu. En ole juuri harrastanut paperiaskartelua, joten ei näistä mitään kädentaitojen malliesimerkkejä tullut. Ehkä ajavat kuitenkin asiansa.

Hahmottelin ensiksi kuviot kuviollisen skräppipaperin nurjalle puolelle lyijykynällä. Sitten leikkasin kuviot irti saksilla. Huomasin leikatessa, että etenkin tuossa keinukuvassa sorruin ihan samaan mokaan kuin grafiikantöissä: liikaa yksityiskohtia. Leikatessa olikin siis pakko pelkistää kovasti. Lopuksi vaan liimaa väliin ja kortit kasaan. Aika helppo ja nopea askartelu tällä kertaa. Jotenkin tuntuu, että helppo ja nopea on mulle sopivin juttu tällä hetkellä - ei ainakaan jää niin helposti kesken...

Tarvikkeet:
- valmiita korttipohjia
- skräppäyspaperia
- lyijykynä
- hyvät sakset
- paperiliimaa