Isojen tyttöjen sänky

Murusen uhmaikään on liittynyt olennaisesti taistelu nukkumaanmenoa vastaan. Niinpä päätimme jo jokin aika sitten siirtää lapsen nukkumaan pinnasängystä juniorisänkyyn eli "isojen tyttöjen sänkyyn". Pinnasänky joka tapauksessa saa aika pian uuden käyttäjän. Uusi sänky on ollut Muruselle sen verran kiva ja jännä juttu, että nukkumaanmeno on helpottunut aiemmista iltaraivareista huomattavasti. Nyt sänkyyn mennään mielellään ja siellä on myös kiva leikkiä päiväunien jälkeen.

Uusi sänky toki tarvitsi kunnon päiväpeitteen ja koska silmiini sattui taannoin ihana keltainen puudelipuuvilla Viljamin puodista, päätin ommella peitteen itse. Murunen toki valitsi itse kankaan, mutta vaihtoehtoja, joista valita, annoin ainoastaan kaksi - muuten meillä ei olisi vieläkään päiväpeittoa. Peitteen toisella puolella on luonnonvalkoinen tikkivanu. Kokoa peitolla on n. 150x200cm, joten se menee vielä pitkään Murusen sängyn päällä.

Lokoisa uninurkkaus kaipaa tietysti myös kasan pehmoisia tyynyjä. Vihreä ja ruudullinen keltainen tyyny ovat ostettuja, mutta pitkulaisen keltaisen kukkatyynynpäällisen ompelin itse. Kangas on vanhaa Tampellan lakanapuuvillaa. Päälliseen ompelin vetoketjun, jotta se on helppo ottaa tarvittaessa pesuun. Ihme kyllä, ompelukoneeni ei tällä kertaa kiukkuillut vetoketjun kanssa.

Pienen pienelle nukkujalle

Reilu viikko on taas ehtinyt vierähtää edellisestä päivityksestä, vaikka päivitettävää kyllä löytyisi tällä hetkellä vaikka kuinka paljon! Olen päättänyt ottaa äitiyslomasta kaikki tehot irti ennenkuin pikku kakkonen syntyy ja ompeluita on syntynyt kuin liukuhihnalta.

Mieltäni on kaivellut jo jonkin aikaa se, etten ole ehtinyt tehdä mitään uudelle tulokkaalle. Myönnettäköön, en minä Murusellekaan kauheasti tehnyt ennen syntymää, ainoastaan yhden neulepuvun. Pikku kakkosen osalta kuitenkin kunnostauduin eilen ja tänään ja ompelin unihaalareita oikein kaksin kappalein! Nyt voinkin hyvällä omatunnolla todeta, että vauva saa luvan tulla ihan minä päivänä vain. Laskettu aika oli eilen, joten ei siihen enää kauaa mene...

Kaava on Ottobresta 6/2012 Nukkumatti ja koko on molemmissa 56cm. Kuvasta kuitenkin huomaa, miten majavakuosinen haalari on aavistuksen verran isompi kuin omenahaalari. Se johtuu siitä, että leikkasin omenakuosiseen pukuun hieman kapeammat saumanvarat ja lyhyemmät lahkeet. Kaava oli mitoitukseltaan mielestäni aika reilu.

Astuin näiden ompeluiden myötä taas uudelle alueelle, nimittäin jumpsuittien ihmeelliseen maailmaan. Nämä olivat ensimmäiset ompelemani haalarit ja onnistuivat suht hyvin. Mitä nyt vetoketjun kanssa jouduin takkuamaan. Syynä sama kuin pupuneulostakin kanssa: koneeni vääntö ei riitä ompelemaan vetoketjun tikkauksia siististi. Niinpä päädyin jättämään vetoketjun tikkaukset kokonaan pois - ei niitä kyllä oikeastaan tarvitakaan yöppärissä.

Majavakangas on Lillestoffin luomutrikoota ja hihojen raitakangas on Eurokankaan palalaarista. Omenahaalarin kankaat taas ovat Noshin ihanaa luomutrikoota.

Voimavärissä

Vaikka lapsonen on vielä tukevasti mahan suojissa, katse on minulla suuntautunut jo syntymän jälkeiseen elämään. Alan pikkuhiljaa olla kyllästynyt siihen, etteivät kengät tahdo mennä jalkaan ja päälle mahtuvat vain säkkiä muistuttavat vaatekappaleet. Niinpä olenkin ihan hyvällä omatunnolla valmistautunut aikaan, kun olen lähempänä normaaleja mittojani. Sovituskuvia en kuitenkaan vielä tarjoile, ovat nämä viimeisimmät sen verran pinkeitä päällä vauvamahan kanssa.

Päätin kokeilla uutta raglanhihaisen paidan kaavaa. Kankaaksi valikoitui Kangashamstereista ostamani isomman kangaspaketin mukana tullut musta-oranssi pallotrikoo. Kangas on mukavan napakkaa puuvilla-elastaania. Kaava on Ottobresta 5/2013 Monday Basic ja kooksi valitsin 42:n - ajatuksena se, että onpahan rinnanympäryksessä ainakin riittävästi tilaa. Kangasta oli sen verran nafti palanen, että hihoista tuli kyynärpääpituiset. Se ei kuitenkaan haittaa, kevättä kohtihan tässä ollaan menossa.

Paidan kaveriksi päätin tekaista vielä neuloshameen taskuilla samassa väriyhdistelmässä. Kangas on peräisin samasta paketista kuin paidan trikookin, pehmoista puuvillaneulosta. Hameen kaava on sama kuin hattarahameessa, ainoa lisäys kaavaan on taskut. Vyötäröllä on musta ribbiresori.

Ehkäpä tällä yhdistelmällä voi hyvin kotirouvailla vauvan kanssa. Paidan kaava oli tosi hyvä ja luulen, että tämä saa vielä vaatekaappiin muutaman kaverin lisää eri väreissä. Hame toiminee paremmin yksivärisen yläosan kanssa, kuvio on sen verran kookas ja väriyhdistelmä dynaaminen.

Luomupupusia

Kotirouvan ompelukone on ehtinyt taas laulella lastenvaateompelun merkeissä. Tällä kertaa syntyi takki Muruselle ihanasta Murun kotimaisesta luomupuuvillaneuloksesta. Kaava on Ottobresta 3/2014, Strawberry or Vanilla -takin kaava ja koko on 92cm.

Takin juju on vinoon ommellussa vetoketjussa. Vetoketju oli aiheuttaa harmaita hiuksia minulle, ompelukoneeni vääntö meinasi nimittäin loppua kesken vetoketjun ompelun kanssa. Neulos ja resorit tuntuivat olevan koneelle liian suuri pala purtavaksi. Toisaalta, mitäpä muuta voi halvalta markettikoneelta odottaakaan. Käsin auttamalla sain kuitenkin suhteellisen siistin tuloksen aikaiseksi. Pitänee joka tapauksessa ryhtyä harkitsemaan ompelukoneen päivittämistä vähän laadukkaampaan versioon - tämän kaavan kanssa olisin kaivannut koneelta myös jotain muuta taso-ommelvaihtoehtoa kuin siksakkia ja kolmen pisteen siksakkia. Nyt raglansaumojen tikkaukset on tehty kolmen pisteen siksakilla ja resorien tikkaukset kaksoisneulalla. Olisi edes se hunajakenno tai korinpohjaommel! Tai ei se peitetikkikonekaan varmaan hullumpi vekotin olisi...

Resoriksi valikoitui raikas turkoosi, koska ainoa ruskea resori mitä minulta löytyi kotoa, oli väärää sävyä ja oranssiakaan en halunnut laittaa, jottei lopputulos olisi liian 70-lukulaisen näköinen. Vetoketjunkin olisin laittanut mielelläni turkoosina, mutta en jaksanut lähteä ostamaan sitä asiasta tehden, kun laatikosta löytyi sopivan mittainen ruskea vetoketju. Lopputuloksesta tuli aika kiva, eikö totta?

Mamma-alkkarit

Tänä aamuna päätin kokeilla tehdä äitiysalushousut itselleni. Suurin osa tavallisista alushousuistani on käynyt vyötäröltä sen verran ahtaiksi, että käytössä olevien alushousujen määrä on pienentynyt muutamaan hassuun pariin. Kun tässä on enää muutama viikko raskautta jäljellä, en raaskisi ostaa kovin monia uusiakaan mammakalsareita. Jostain syystä kaikki, mihin voi liittää etuliitteen "äitiys-" hinnoitellaan melkein tuplaksi sen, mitä vastaava normaali tuote maksaa.

Kaavan otin vanhoista äitiysalkkareistani. Kangas on Stenzon singlejersey-trikoota, jota kulkeutui minulle pieni palanen jonkin isomman kangaspaketin mukana. Olen tuota palasta pyöritellyt jo pidemmän aikaa keksimättä siitä mitään Muruselle, joten päätin sitten käyttää sen tähän kokeiluun. Pala oli liian pieni, jotta siitä olisi saanut kokonaista vaatetta Muruselle, enkä oikein löytänyt sopivaa kangasta mihin olisin sen voinut yhdistää. Trikoo on hyvin miellyttävän tuntuista ohutta puuvilla-elastaanitrikoota, joten se sopii vallan mainiosti alushousuiksi.

Vyötäröllä on joustopitsi, jonka olen taannoin ostanut Eurokankaan löytölaarista. Ompelin pitsin kiinni kaksoisneulalla, mutta jousto-ommel olisi toiminut varmaankin paremmin näissä housuissa. Nyt vyötärö ei oikein jousta ihanteellisesti. Ehkäpä päädyn ratkomaan pitsin irti ja ompelemaan sen uudelleen. Melkein hyvät siis tuli, mutta ei ihan priimatavaraa vielä.

Tekstiilikaksoset

Ostin taannoin Noshin kangasalesta pätkän jacquard-neulosta. En ole aiemmin neuloksesta ommellut, joten minulla ei ollut selvää ajatusta mitä kankaasta tekisin. Kun kangas sitten saapui postissa ja sain sen hypisteltäväkseni, oli selvää, että teen siitä talvimekot sekä itselleni että Muruselle.

Murusen mekko on ommeltu Ottobren 1/2014 kaavalla Blue Orange, koko 92cm. Alkuperäinen malli oli tehty velourista, mutta neulos toimi tälle kaavalle myös todella hyvin. Resorikanttausten sijaan huolittelin pääntien ja kädentiet sisäpuolelle lähes kokonaan jäävällä resorilla. Kapea valkoinen raita resoreista antaa mielestäni mekolle mukavan raikkaan ilmeen. Malli oli tosi nopea ja helppo ommella, sopii hyvin myös aloittelevalle ompelijalle.

Murunen ihastui mekkoonsa kovasti. Mekko on "ihanan pehmoinen" ja se piti laittaa heti seuraavana päivänä päälle päiväkotiin.

Oman mekkoni kaava on muokattu taannoin ompelemani jääkukkamekon kaavasta. Tein yläosaan poikkisauman rintojen alle ja lisäsin muotolaskokset. Hameosan rypytin ylhäältä framilonilla, mutta helmaan tein perinteisen lankapoimutuksen, koska en ollut ihan tyytyväinen framiloniin.

Lisäksi halusin omaan mekkooni taskut. En ole yleensä onnistunut taskujen kanssa, mutta näistä tuli aika hienot, vaikka itse sanonkin.

Yläosa ei mekostani onnistunut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Istuvuus ei ole paras mahdollinen. Tässä tilanteessa kuitenkin, kun maha vielä kasvaa, on parempi, että mekko ei ole liian napakka. Istuvuuttahan ehtii korjata sitten sen jälkeen, kun maha on poissa. Tässäkin mekossa ajatuksena siis oli tehdä äitiysvaate, joka toimii myös raskauden jälkeen.