Pienen pienelle nukkujalle

Reilu viikko on taas ehtinyt vierähtää edellisestä päivityksestä, vaikka päivitettävää kyllä löytyisi tällä hetkellä vaikka kuinka paljon! Olen päättänyt ottaa äitiyslomasta kaikki tehot irti ennenkuin pikku kakkonen syntyy ja ompeluita on syntynyt kuin liukuhihnalta.

Mieltäni on kaivellut jo jonkin aikaa se, etten ole ehtinyt tehdä mitään uudelle tulokkaalle. Myönnettäköön, en minä Murusellekaan kauheasti tehnyt ennen syntymää, ainoastaan yhden neulepuvun. Pikku kakkosen osalta kuitenkin kunnostauduin eilen ja tänään ja ompelin unihaalareita oikein kaksin kappalein! Nyt voinkin hyvällä omatunnolla todeta, että vauva saa luvan tulla ihan minä päivänä vain. Laskettu aika oli eilen, joten ei siihen enää kauaa mene...

Kaava on Ottobresta 6/2012 Nukkumatti ja koko on molemmissa 56cm. Kuvasta kuitenkin huomaa, miten majavakuosinen haalari on aavistuksen verran isompi kuin omenahaalari. Se johtuu siitä, että leikkasin omenakuosiseen pukuun hieman kapeammat saumanvarat ja lyhyemmät lahkeet. Kaava oli mitoitukseltaan mielestäni aika reilu.

Astuin näiden ompeluiden myötä taas uudelle alueelle, nimittäin jumpsuittien ihmeelliseen maailmaan. Nämä olivat ensimmäiset ompelemani haalarit ja onnistuivat suht hyvin. Mitä nyt vetoketjun kanssa jouduin takkuamaan. Syynä sama kuin pupuneulostakin kanssa: koneeni vääntö ei riitä ompelemaan vetoketjun tikkauksia siististi. Niinpä päädyin jättämään vetoketjun tikkaukset kokonaan pois - ei niitä kyllä oikeastaan tarvitakaan yöppärissä.

Majavakangas on Lillestoffin luomutrikoota ja hihojen raitakangas on Eurokankaan palalaarista. Omenahaalarin kankaat taas ovat Noshin ihanaa luomutrikoota.

Vauvalahja vastasyntyneelle

Tämä ompelus on jo muutaman kuukauden takainen. Sisareni sai esikoisensa juuri kesän helteiden alla ja toiveena vauvalahjaksi oli pehmuste äitiyspakkauksen laatikkoon. Niinpä ompelin eräänä hellepäivänä tällaisen.

Olimme suurimman osan kesästä mökillä ja minulla ei tietenkään ollut mahdollisuutta sovittaa pehmustetta suoraan laatikkoon. Mitatkin jouduin ottamaan Kelan sivuilta suoraan ja kun sitten valmista pehmustetta sovitettiin paikoilleen, totesimme, että Kelan sivuilla annetut mitat ovat laatikon sisä- ei ulkomitat. Ulkopuolen kangas siis jäi liian lyhyeksi, mutta onneksi sisäpuoli pehmusteineen sentään oli oikean kokoinen.

Pehmusteen tekeminen oli aika helppo homma. Leikkasin kankaasta ja levyvanusta sisäpuolelle palaset Kelan sivujen mukaan aika tarkkaan. Levyvanun leikkasin yhtenä palasena. En jättänyt juurikaan saumanvaroja, koska ajattelin, että sisäosa saa olla vähän pienempi kuin laatikko ja oletus oli tosiaan, että sivuilla puhuttiin laatikon ulkomitoista. Ulkopuolelle tulevaan osaan leikkasin sentin saumanvarat ja lisäksi tein kulmiin sisäosan kankaasta kolmion muotoiset kiilat, jotta päällypuoli asettuisi siististi paikoilleen laatikon päälle. Kiilan leveys alareunasta on n. 18cm ja leikkasin kiilat tasasivuisen kolmion muotoon.

Itse ompeleminen oli nopea homma. Kasasin ensiksi sisäpuolen kangasosat, kiinnitin siihen levyvanupehmusteen, sitten ulkopuolen ja lopuksi yhdistin molemmat.

Lopputuloksesta tuli ihan kiva siihen nähden, että melkein pilasin kankaat jo ennen ompelua. Ulkopuolen kangas nimittäin värjäytyi esipesussa ensin punaiseksi ja sitten, kun laitoin sen uudelleen pesuun tahranpoistoaineen ja värinkeruuliinan kanssa, muun pyykin seassa oli jotain tummanruskeaa, joka värjäsi sen uudelleen. Kolmas pesu onneksi poisti värjäymät kokonaan ja kangas oli vielä käyttökelpoinen. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Vuosi kotona BH27/31

Havahduin pari päivää sitten siihen tosiasiaan, että olen ollut nyt vuoden kotona. Jäin äitiyslomalle aikalailla tasan vuosi sitten. Vuosi on pitänyt sisällään paljon ihania asioita ja tapahtumia, mutta paljon myös yksinäisyyttä ja ikävää. Parhaista asioista suurimpana ja tärkeimpänä tietysti Murusen syntymä, joka mullisti elämämme ihan täysin.

Sen sijaan minulle tuli yllätyksenä se, kuinka yksinäistä kotona oleminen voi olla. En ollut aiemmin ymmärtänyt, että olemiseni ja identiteettini määrittyy niin suurissa määrin työn kautta. Myös suurin osa aikuiskontakteistani on työkontakteja. En ole alunperin kotoisin pääkaupunkiseudulta ja muutin tänne vasta muutama vuosi sitten miehen ja töiden perässä. Muuton seurauksena ystäväpiirini kapeni huomattavasti. Vanhalle kotipaikkakunnalle jäivät vanhat ystävät, joiden kanssa näemme hyvin harvoin välimatkan takia ja täältä en ole onnistunut saamaan juurikaan uusia ystäviä. Nekin harvat, joihin olen paremmin tutustunut, asuvat niin eri puolella kaupunkia, että tapaamiset ovat aika harvinaisia heidänkin kanssaan.

Aikuisen keskusteluseuran puute on ahdistanut minua viime aikoina erityisen paljon. Lähinnä sellaisen keskusteluseuran, jonka kanssa voisi puhua muustakin kuin lapsesta. Jossain vaiheessa odotin paluuta töihin kuin kuuta nousevaa, mutta nyt en juuri ole innostunut siitäkään. Toukokuu, jolloin minun pitäisi aloittaa taas työt, tuntuu tulevan liian pian ja Murunen tuntuu liian pieneltä olemaan päivät ilman äitiä. Olemme käyneet Murusen kanssa vauvakerhossa ja tuntuu, että minä olen porukassa ainoa äiti, joka suunnittelee töihin paluuta jo nyt. Väkisinkin tulee "huono äiti"-fiilikset.

Mistä aikuinen ihminen voi löytää ystäviä? Yksi suuri syy tämän bloginkin aloittamiseen oli, että saisin uusia kontakteja, vaikkakin virtuaalisia sellaisia. Harrastukset, joissa olen aiemmin käynyt, ovat jääneet Murusen takia kokonaan. Olen kai perusluonteeltani sen verran ujo, että tutustuminen lähemmin uusiin ihmisiin tuntuu vaikealta.

Aikamoista vuodatusta tuli näin torstaiaamun alkuun. Tänään paistaa aurinko kauniisti, taidamme ulkoilla koko päivän Murusen kanssa.

Viikonloppu keväässä BH25/31

Kotiuduimme eilen Murusen kanssa pidennetyltä viikonloppureissulta Barcelonasta. Kevät oli Espanjassa reilusti pidemmällä kuin täällä kotopuolessa, joten vietimme viikonlopun varsin hurmaavassa säässä ulkoilusta nauttien. Moni pitää näin pienen lapsen kanssa matkustamista rankkana, mutta ainakin Murusen kanssa matkaaminen oli tällä kertaa oikein mukavaa.

Barcelonassa on hyvin huomioitu esteetön liikkuminen, joten vaunujen kanssa pääsi lähes joka paikkaan. Joustavuutta matkustaminen toki vaatii, lapsen kanssa ei viitsi jonottaa turistikohteisiin kymmeniä minuutteja, ja pysähdyksiä syömään ja vaihtamaan vaippaa joutuu tekemään ehkä hieman useammin kuin aikuisten kesken.

Tämä oli ensimmäinen matkani Barcelonaan, mutta se tuskin jäi viimeiseksi. Barcelonassa on jotain samaa kuin Pariisissa, mutta rennommalla otteella. Pariisi on yksi suosikkikaupungeistani maailmalla ja Barcelona lisättiin nyt samalle listalle. Hintatasokin oli kohtuullinen. Lämmin tapas-ateria juomineen maksoi noin 15€ hengeltä ja kahvikupin sai alle kahden euron. Ruoka on hyvää ja annokset suuria. Etenkin kalaruoat ja äyriäiset ovat herkullisia.

Tässä muutamia matkakuvia viikonlopulta.

 Goottilaista kaupunginosaa

 Sagrada Familia -kirkko

 Churroja ja kuumaa suklaata

 Tuoreita katkarapuja suoraan grillistä

Tapas-lautanen: perunoita, simpukoita, kroketteja, sardiineja, kanaa, sieniä, tortillaa, paprikoita...

Iloinen turisti keinumassa

Kevään värit BH06/31

Flunssa alkaa olla melkein voitettu tapaus, joten pääsimme tänään Murusen kanssa vauvateatteriin. Näytelmän aiheena oli värit ja niistä inspiroituneena kuvasin viime viikonloppuna ostamani tulppaanikimppua, joka alkaa olla ihanasti kukassa. Vaikka nupullaan olevat tulppaanit ovat kauniita, näissä rehevästi avautuneissakin on sitä jotain, eikö totta?

Meillä on taas tänään paistanut aurinko, kevät tulee vauhdilla. Ihanaa päivää kaikille lukijoilleni!