Vanhaa Noshia

Viime aikoina on tuntunut, etten ole oikein ehtinyt tehdä mitään näkyvää. Vaikka itseasiassa, kun tarkemmin miettii, on tullut tehtyä paljonkin, mutta tietyt asiat - kuten bloggaaminen, ovat jääneet vähemmälle. Käsitöitä on tullut tehtyä vähän kuin varkaiten, mutta inspiraatio on toisinaan ollut pahasti hukassa. Tai sitten on ollut inspiraatio, mutta ei aikaa toteuttaa visiota.

Taannoin inspiroiduin kahvipaketista. Tällä kertaa inspiraatio tuli Facebookin ompeluryhmässäni näkemästäni kuvasta, jonka kuvatekstissä puhuttiin jotain "pikasurautuksesta". Niinpä jouduin itsekin kokeilemaan vastaavaa pelkällä saumurilla ommeltavaa tunikaa. Kaavan muokkasin Ottobren 6/2010 Let it be -paitakaavasta, koko 98cm. Levensin paitaa jonkin verran ja pidensin helmaa. Hihaa lyhensin ja laitoin hihansuihin pitkät resorit. Helmaan ompelin myös resorin ja pääntiehen tein matalan savupiippukauluksen.

Kankaat ovat vanhaa Noshia. Vespat taitavat olla vuodelta 2013 ja pinkit miniraidat 2014 kesältä. Vespoja minulla oli aika pieni palanen. Tunikan jälkeen sitä jäi sen verran pieni pätkä, että sain siitä tehtyä vielä pyjamahousut. Paitaan riitti vielä juuri ja juuri yksi ehjä vespa, jonka applikoin rintamukseen. Tällä kertaa hifistelin ja kävin ostamassa asiasta tehden kaksipuoleista liimaharsokangasta applikointiin avuksi. Se toimi kuin unelma. Pyjamahousujen kaava on myös Ottobresta 6/2010, paidan kaava Let it be samasta lehdestä. Molemmissa koko 98cm. Laiskana tosin jätin housujen lahkeista rypytykset pois, joten lahkeisiin jäi vähän vielä kasvunvaraa.

Salainen ompeluystäväni - osa 2

Kirjoittelin tuossa taannoin ompeluryhmäni Salainen ompeluystävä -tempauksesta, jossa arvottiin jokaiselle osallistujalle lahjan saaja, jolle ommeltiin yksi iso ja yksi pienempi ompelus. Osallistuin toki myös lasten sarjaan, ajatuksena, että Murunen saisi sitten myös paketin ja jotain uutta vaatekaappinsa täytteeksi.

Lasten arpajaisissa pakettini kohteeksi arvottiin 5-vuotias pikkutyttö, joka oli toivonut saavansa mahdollisimman kimaltavan mekon. Aikamoinen haaste minulle - kaapistani ei löydy mitään kimaltavaa kangasta, joten oli pakko soveltaa.

Valitsin kaavaksi yksinkertaisen liivimekon kaavan Ottobresta 6/2010, koko 116cm. Kankaiksi valitsin yksiväristä pinkkiä ja tummanlilaa trikoota, lahjansaajan lempiväreistä tottakai. Pääntien ja kädenteiden kanttaukset on tehty samalla trikoota, koska en löytänyt kaapista sopivan sävyistä resoria. Kimallus mekkoon syntyi silityskalvon avulla. Eihän tuosta kovin bling-blingiä tullut, mutta onpahan pientä kimallusta edes. Toivottavasti paketin saaja pitää uudesta mekostaan!

Mekon kaveriksi pakettiin lähti samanlainen vaaleanpunainen pussukka kuin aikuisten pakettiinkin. Jospa sille löytyisi käyttöä vaikkapa pinnien ja hiuspompuloiden säilytyspussukkana.

Salainen ompeluystäväni -osa 1

Ompeluryhmäni järjesti kesän alkajaisiksi "salainen ompeluystävä" - tempauksen. Ideana oli, että jokaiselle osallistujalle arvotaan salainen ompeluystävä, jolle ommellaan yksi iso ja yksi pieni lahja. Paketit saa avata tiettynä päivänä ja ryhmän muille jäsenille otetaan kuva saadusta lahjasta. Tekijä pysyy salaisena pakettien avaamiseen saakka.

Osallistuin itse tähän ompeluvaihtoon ensimmäistä kertaa ja ilmoittauduin saman tien ompelemaan sekä lapselle että aikuiselle. Sain tiedot ompelusteni kohteista juhannuksen kynnyksellä ja niinpä juhannuksen aikana ehdin hyvin miettiä mitä kummallekin tekisin. Aikuinen, jolle lahjan ompelisin, sattui olemaan pituutta lukuunottamatta mitoiltaan hyvin lähellä omia mittojani ja ilmoittautumislomakkeen perusteella hän käyttää paljon mekkoja. Niinpä päätin tehdä hänelle mekon ja käyttää siihen omaa kaavaani, jolla olen tehnyt useampia mekkoja itselleni.

Kankaaksi valikoitui Ikasyrin mustavalkoinen ohut Vyyhti-joustocollege, koska salainen ystäväni on mieltynyt mustavalkoiseen ja harrastaa bloginsa mukaan myös virkkausta. Kangas päätyi minulle Ikasyrin possupussista, enkä oikein osannut ajatella tekeväni siitä itselleni mitään. Pala oli sen verran pieni, ettei siitä riittänyt hihoihin eikä taskuihin. Niinpä mekosta tuli hihaton ja taskuton. Savupiippukauluksen sain kuitenkin tehtyä lipareesta, joka jäi jäljelle. Mekko menee näin kesällä hellemekkona ja talvella aluspaidan kanssa liivimekkona.

Mekon kaveriksi pakettiin ompelin vielä pienen vuoritetun pussukan Hipun ohjeella. Pussukoita tarvitsee aina! Pussukan kangas on käsityöpuuvillaa Eurokankaasta ja vuorikangas on kierrätyskeskuksesta.

Vilmat

Mainitsin jossain aiemmassa postauksessani, että sain äitienpäivälahjaksi Mekkotehdas aikuisille -kirjan. Otin ensimmäisenä kirjan kaavoista testiin Vilman, joka oli ainoa joustaville kankaille tarkoitettu kaava. Malli oli sen verran kiva, että tein samantien kaksi mekkoa samalla kaavalla.

Ensimmäinen Vilma syntyi Noshin Niityllä-trikoosta, jota en ollut tätä ennen tohtinut saksia. Arvelin kuitenkin ennen kankaan leikkaamista, että saan mekosta muokattua sopivan, ellei se ole sitä automaattisesti. Toinen Vilma taas syntyi Vimman lettitrikoosta, joka on ihanan pehmeä ja hyvin laskeutuva. Tämä kangas ehti myös viipyä kaapissa aika pitkään ennenkuin uskalsin leikata. Niinköhän vain tästä jälkimmäisestä tuli kuitenkin liian yöpaitamainen?

Isosiskon ristiäiseleganssia - Mekkotehtaan Katariina kokeilussa

Toinen kokeiluni Mekkotehdas-kirjan kaavoista oli Katariina-mekko Muruselle Tirpanan äitienpäivänä pidettyihin ristiäisiin. Edellisestä Matleena-mekosta oppineena valitsin tällä kertaa pykälää suuremman koon (98/104cm), jotta mekko ei jäisi samantien liian pieneksi. Kangas on Facebookin Kangashamstereista löytämääni retropuuvillaa.

Mekkotehdas ei pettänyt tässä toisessakaan kokeilussa. Tykästyin itse tähän mekkoon tosi paljon ja luulen, että teen vielä toisenkin mekon samalla kaavalla. Malli oli helppo ja nopea ommella ja kirjan ohjeet olivat selkeät. Luonnollisesti homma ei kuitenkaan mennyt niinkuin Strömsössä ja oikeanvärinen lanka loppui kesken ihan kalkkiviivoilla. Päädyin ompelemaan helmaan vielä koristeeksi valkoista ricrac-nauhaa päärmeompeleen päälle, jotta vääränvärinen ommel ei paistaisi niin näkyvästi helmapäärmeestä. Muuta tämä mekko ei sitten kaipaakaan kaverikseen kuin juhlasandaalit sekä vaaleanpunaiset sukkahousut ja juhlien ihastuttavin pikkutyttö on valmiina!

Sain äitienpäivälahjaksi lapsilta ja Darling Husbandilta vasta ilmestyneen Mekkotehdas Aikuisille -kirjan. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan kirjan kaavoja! Ensin täytyy kuitenkin ommella lapsille kesäpuvusto valmiiksi.

Mekkotehdaskokeilua

Sain jokin aika sitten vihdoin hankittua suositun Mekkotehdas-kirjan, josta ilmestyi hiljattain myös aikuisten kaavoja sisältävä versio. Murunen tilasi kirjasta mekon, jossa on napit ja taskut, joten ensimmäisenä kokeiluun pääsi Matleena-mekon kaava.

Olin lukenut etukäteen blogeista ja ompelupalstoilta, että kirjan kaavat ovat leveänpuoleisia, niinpä valitsin koon 86/92 ja jätin vielä saumanvarat sivusaumoista pois. Ei olisi pitänyt - mekosta tuli mitoiltaan Muruselle just eikä melkein, joten veikkaan sen jäävän pieneksi vielä ennen kesähelteitä. Onneksi meillä on juhlia tulossa vielä nyt toukokuussa useammat, joten ehdimme käyttää mekkoa.

Kankaiden virkaa toimittivat vanha kierrätyskeskuksesta mukaan tarttunut kukallinen tyynyliina, tädiltä saamani pilkullinen kierrätyspuuvilla ja rikkinäinen lakana, jolla yläosa on vuoritettu. Uutta materiaalia mekossa ovat ainoastaan ompelulanka, vihreä kanttinauha ja norsunapit.

Malli oli mielestäni helppo ommella ja kirjan ohjeet olivat selkeät. Minulle tuotti kyllä hieman hankaluuksia saada yläosa onnistumaan - ompelin nimittäin epähuomiossa etukaarrokkeen vahingossa väärinpäin kiinni helmaan. Onneksi on ratkoja. Lisäksi voisin todeta, että poimutuksia tehdessä ei kannattaisi mennä siitä kohtaa missä aita on matalin. Jälleen kerran kiitokset ratkojasta. Loppujen lopuksi kuitenkin pääsin onnistuneeseen lopputulokseen menettämättä hermojani. Tavallisen puuvillan ompelu on kyllä virkistävää vaihtelua joustaviin kankaisiin!

Kesä mielessä

Ompeluryhmäni perjantai-illan ompeluhaasteen aiheena oli yllätyspaketti Tikkaus&Tarvikkeesta. Paketista paljastui palanen ihanaa digipainettua perhostrikoota ja tykötarpeita (nappeja, nauhaa ja silityskuva), jotka inspiroivat minut ompelemaan ensimmäisen kesämekon Muruselle. Tosin luulen, että tätä mekkoa tullaan käyttämään ahkerasti jo ennen kesää.

Mekon kaavan piirsin itse. Yläosa on Ottobren 1/2014 Blue Orange -mekon yläosan mukaan piirretty, mutta rypytetyn helman sijaan leikkasin helmasta A-linjaisen, lisäsin lantiolle kujan puuvillanyöriä varten ja pussitin helman resorikaitaleen avulla. Pääntielle ompelin valenappilistan, johon kiinnitin paketissa tulleet kukkanapit.

Kuten tyypillistä, ei tämänkään mekon ompelu mennyt niinkuin Strömsössä. Saumurini nimittäin päätti tiputtaa toisen neuloista kesken sauman ompelun. Lisäksi onnistuin katkaisemaan yhden kaksoisneulan unohtamalla vaihtaa tikin siksakista suoraksi ompeleeksi. Luonnollisesti myös alulanka loppui sopivasti aina kesken pitkän sauman ompelun ja lopulta ompelulanka loppui kokonaan niin, että päädyin tekemään helman viimeistelyn resorilla tavallisen päärmeen sijaan. Joka tapauksessa, kaava osoittautui aika onnistuneeksi enkä joutunut purkamaan missään kohtaa. Voin siis olla tähän ompelutyöhön tyytyväinen.

Tekstiilikaksoset

Ostin taannoin Noshin kangasalesta pätkän jacquard-neulosta. En ole aiemmin neuloksesta ommellut, joten minulla ei ollut selvää ajatusta mitä kankaasta tekisin. Kun kangas sitten saapui postissa ja sain sen hypisteltäväkseni, oli selvää, että teen siitä talvimekot sekä itselleni että Muruselle.

Murusen mekko on ommeltu Ottobren 1/2014 kaavalla Blue Orange, koko 92cm. Alkuperäinen malli oli tehty velourista, mutta neulos toimi tälle kaavalle myös todella hyvin. Resorikanttausten sijaan huolittelin pääntien ja kädentiet sisäpuolelle lähes kokonaan jäävällä resorilla. Kapea valkoinen raita resoreista antaa mielestäni mekolle mukavan raikkaan ilmeen. Malli oli tosi nopea ja helppo ommella, sopii hyvin myös aloittelevalle ompelijalle.

Murunen ihastui mekkoonsa kovasti. Mekko on "ihanan pehmoinen" ja se piti laittaa heti seuraavana päivänä päälle päiväkotiin.

Oman mekkoni kaava on muokattu taannoin ompelemani jääkukkamekon kaavasta. Tein yläosaan poikkisauman rintojen alle ja lisäsin muotolaskokset. Hameosan rypytin ylhäältä framilonilla, mutta helmaan tein perinteisen lankapoimutuksen, koska en ollut ihan tyytyväinen framiloniin.

Lisäksi halusin omaan mekkooni taskut. En ole yleensä onnistunut taskujen kanssa, mutta näistä tuli aika hienot, vaikka itse sanonkin.

Yläosa ei mekostani onnistunut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Istuvuus ei ole paras mahdollinen. Tässä tilanteessa kuitenkin, kun maha vielä kasvaa, on parempi, että mekko ei ole liian napakka. Istuvuuttahan ehtii korjata sitten sen jälkeen, kun maha on poissa. Tässäkin mekossa ajatuksena siis oli tehdä äitiysvaate, joka toimii myös raskauden jälkeen.

Uusi yritys murheenkryynimekosta

Varmaan ainakin osa lukijoistani muistaa murheenkryynimekon. Tuskailin kyseisen mekon muotolaskosten ja päärmeiden kanssa taannoin oikein kunnolla! Malli kuitenkin on osoittautunut käytössä Muruselle todella mieluiseksi, joten päätin tehdä uuden mekon samalla kaavalla päiväkodin joulujuhliin.

Kankaaksi valitsin tällä kertaa Lillestoffin Bloombird-trikoon. Edellinen mekko oli ommeltu interlock-trikoosta, joka oli ehkä turhan pehmeää niihin muotolaskoksiin. Singletrikoo kuitenkin osoittautui riittävän napakaksi laskoksiin.

Kaava on Lime Lemon -mekko Ottobresta 1/2014, koko 86cm. Mainittakoon, että se aiempi mekkokin koossa 74cm on edelleen käytössä - ei enää mekkona vaan tunikana. Eli pitkäikäisestä vaatteesta on kyse.

Puolukanpunaista piristystä

 

Heti postauksen alkuun pahoittelut todella huonosta kuvanlaadusta! Olen vain niin innoissani tästä viimeisimmästä tekeleestäni, etten malttanut odottaa enää postaamisen kanssa.

Ehdin loppiaisena pitkästä aikaa ompelemaan jotain myös itselleni kaikkien joululahjaväkertelyjen jälkeen. Kangas oli poltellut minua kaapissa siitä lähtien, kun sen postista hain. Olisin halunnut ehtiä tehdä tämän jo jouluksi, mutta ajanpuutteen takia en millään ehtinyt. Eilen illalla sain mekon viimeisteltyä ja tänään se on jo töissä päällä.

Idea oli aika selvä heti alusta lähtien: halusin tehdä itselleni pitkähihaisen trikoomekon, joka menisi nyt mahaa kasvattaessa, mutta kävisi käyttöön myös sen jälkeen, kun maha on kadonnut. Kaapissani oli entuudestaan jo yksi nämä kriteerit täyttävä ostettu trikoomekko, joten otin siitä vähän mallia kaavojen piirtämiseen.

En kuitenkaan halunnut toista ihan samanlaista mekkoa, joten levensin ja pidensin hihoja. Lisäksi laitoin hihansuihin kuminauhat, jotta sain niihin kivan rypytyksen. Kaulus muuttui trikookanttauksella tehdystä savupiippukaulukseen, jota varten levensin pääntietä jonkin verran. Helma sai myös muutaman sentin lisää pituutta.

Kangas on ihanaa luomulaatuista puuvillatrikoota Pehemiältä ja Majapuulta. Kangas on mukavan pehmeää päällä ja helppoa ommella. Luulenkin, että tästä mekosta tulee yksi suosikeistani. Malli on siitä kiva, että se toimii myös vyön kanssa - sitten joskus, kun tämä maha on kadonnut. Ja eihän tästä pirteästä puolukanpunaisesta väristä voi olla tykkäämättä!