Tietoja minusta

Aloitteleva kotirouva on 38-vuotias äitiyslomalainen. Kotonani häärää 05/13 syntynyt esikoinen Murunen, 03/15 syntynyt kuopus Tirpana, Darling Husband sekä kaksi nelijalkaista lasta. Blogini painopiste on ollut käsityö- ja askartelujutuissa, viime aikoina pääasiassa ompeluaiheissa.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Joululahjat purkeissa

Olen aina tykännyt tehdä vähän erilaisia lahjoja jouluksi läheisilleni. Leivonnasta pitävä anoppini sai muutama joulu sitten lahjaksi minulta keksiainekset purkissa ja tänä jouluna ajattelin ilahduttaa samanlaisella purkilla siskoani. Siskoni pitää myös leipomisesta,  mutta on nykyisin hyvin kiireinen ja leipoo siksi harvoin, joten tämä varmaan ilahduttaa nopeudellaan. Eikä tarvitse arpoa, onko kaikki ainekset kaapissa olemassa.

Resepti on lähes sama kuin aiemmassa postauksessani, ainoastaan tuplasin karpaloiden määrän ja korvasin fariinisokerin ruokosokerilla, joka kestää paremmin säilyttämistä. Valkosuklaan sijaan laitoin taloussuklaata, jotta purkin kerrokset erottuvat selvemmin. Tässä vielä resepti:
3 dl ruokosokeria
1 rkl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl kaurahiutaleita
2 dl kuivattuja karpaloita
1 dl rouhittua suklaata

Nämä ainekset siis ladotaan vähintään 12 dl vetoiseen lasipurkkiin ohjeen mukaisessa järjestyksessä kerroksittain. Purkin mukaan kirjoitetaan ohjeet: sekoita purkin sisältöön 1 kananmuna ja 200 g pehmeää voita. Ota taikinasta pieniä kokkareita pellille ja paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. Ohjeen lisäksi on hyvä laittaa mukaan myös koko resepti, jos lahjansaaja vaikka tykästyykin leipomuksiin.

Isälleni taas valmistin mysliä. Isä on keliaakikko ja gluteenittomien myslien valikoima kaupoissa on melko niukka. Mysliin tuli pähkinöiden ja gluteenittoman viljan lisäksi isän suosikkeja: kuivattuja kotimaisia marjoja kokonaisina ja jauheena. Lopuksi sekoitin mysliin aimo lorauksen vaahterasiirappia ja paahdoin sen uunissa. Marjoista tuli ihanan hedelmäinen tuoksu ja mysli ei ole yhtään liian makeaa, pikemminkin vähän kirpeän puoleista. Tässä vielä resepti:
2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
4 dl tattarihiutaleita
2,5 dl pähkinöitä ja manteleita rouhittuina (esim hassel
30 g karpalojauhetta
50 g kuivattuja mustikoita
1/3 plo vaahterasiirappia (Maple Joe's)

Paahdetaan 125 asteisessa uunissa n. 35-40 minuuttia.
Valmiista purkeista en sitten joulutohinoissa muistanutkaan ottaa kuvia...

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kääpiösnautserivillasukat

Nämä sukat valmistuivat tänään ja ehtivät vielä sopivasti pukinkonttiin sydänystävälleni Tiinalle (joka käsittääkseni ei lue tätä blogia, jos luet, niin sori lahjan paljastumisesta :-)). Tiinalla on musta-hopean värinen pikkusnautseri ja niinpä näissä sukissa yrittää olla juuri musta-hopeita partajaakkoja. Lankana Novitan seiskaveikka, sukan koko n. 40. Varsi yltää vähän pohkeen puolivälin yläpuolelle.

Koirakuvio on kopioitu valokuvan perusteella täältä, joskin nuo harmaat merkit tein kuvioon omasta päästäni. En neulo kovin usein kirjoneuleita ja tälläkin kertaa meinasi tulla hetkittäin epätoivo kerien pyörityksen kanssa. Voi olla, etten kovin monia kääpiösnautserisukkia tämän jälkeen tee :-)

En juuri lahjo ystäviäni jouluisin. Tiina kuitenkin on niitä harvoja, joiden kanssa yhteys on säilynyt kotipaikkakunnalta poismuutonkin jälkeen, joten häntä on mukava muistaa jouluisin. Toivon mukaan lahja kelpaa ja sukat ovat sopivat.

Tällä postauksella osallistun myös Silmukan Ytimestä -haasteeseen, jonka aiheena joulukuussa oli lahja. Haasteen aihe vaihtuu kuukausittain ja uusi aihe löytyy Silmukan Saalistus ja Pipon Ytimestä - blogeista.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Korttiaskartelua vol. 3

Siskon syntymäpäiväksi tuli taas tehtyä nopea ja helppo korttiaskartelu. Pahville vaan skräppäyspaperista leikatut numerot ja tähtiä. Eihän tämä mikään kaunotar ole, mutta ajoi asiansa ja saaja tykkäsi.

 

Huomattavasti hienompia korttiaskarteluja löytyy vaikkapa täältä. Jospa omatkin taidot jonain päivänä riittäisivät tuollaisiin hienouksiin...

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulukorttiaskarteluja

Joulukorttiaskarteluissa jatkettiin samalla teemalla kuin isänpäivälahjoissakin, eli hyödynnettiin Murusen uniikkeja leimasimia. Itse asiassa nämä kortit kyllä askartelimme ennen isänpäivälahjoja Murusen kanssa, koska halusin harjoitella jalkapohjalla leimaamista vähän t-paitaa edullisempaan materiaaliin. Väriksi hankin Sinellistä japanilaisen Tsukinekon Brilliance-leimasintyynyn, värisävy pearlescent ice blue. Tarkoitus oli, että Murusen jalanjälki näyttäisi valkoisella paperilla tontun jalanjäljeltä hangessa. Tuossa värissä on mukana aavistus helmiäisefektiä, joka jää mattapaperilla kyllä aika vaisun näköiseksi, mutta toisaalta en kauheasti blingblingistä perustakaan - edes joulukorteissa.

Leikkasin aluksi mattapintaisen valkoisen paperin hieman korttipohjaa lyhyemmäksi ja kapeammaksi. Mallasin aluksi kokoa Murusen jalkapohjaan, jotta jälki varmasti sopii hyvin. Sen jälkeen leikkasin paperin kulmat kulmaleikkurilla muotoon. Se olikin astetta haasteellisempi juttu, koska en taaskaan osannut leikata paperia riittävän suoraan. Pitäisi varmaan hankkia ihan suoraa leikkaava paperileikkuri, kun sama ongelma on vaivana myös grafiikassa vedostuspaperia leikatessa.

Kun kulmat oli saatu suht koht siedettävään muotoon, leimasin Murusen jalan leimasintyynyyn ja sitten paperiin suurin piirtein keskelle. Onneksi päätin jo etukäteen, että en ole kohdistuksen kanssa kovin pedantti, muuten olisi varmasti hermot menneet. Operaation lopuksi väri lähti ihan vesipesulla tosi helposti pois Murusen jalkapohjasta.

Seuraavaksi kirjoittelin korttien sisäkanteen valkoisella geelikynällä aiheeseen sopivan runon:
Kun tontun jäljet
taas hangella tapaat,
sydämesi joulumielelle
sä avaat.

Ilmassa voit tuntea
hämyistä taikaa:
Se toivottaa lämpöistä
Joulun aikaa!

Runon alapuolelle liimasin valkoisesta paperista paperileikkurilla leikkaamiani minikokoisia jalanjälkiä. Tämä operaatio taas muistutti minua siitä miksi askartelu ei ole hauskaa, liimaa näet tuntui olevan kaikkialla muualla kuin siellä missä piti. Yllättävän siistin näköiset niistä kuitenkin tuli.

Lopuksi viimeistelin kortit liimaamalla jalanjälkipaperit ja "Hyvää Joulua"-tarrat korttipohjan kanteen. Sitten ei muuta kuin kortit maailmalle!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Lämmintä pukinkonttiin

En ajatellut ehtiväni neuloa tänä jouluna pehmeitä paketteja pukinkonttiin, mutta niinpä arki vaan onkin helpottunut Murusen kanssa, että olen ehtinyt vähän neulomaankin. Viimeisin syntynyt työ on tämä hyvin helppo ja nopea tuubihuivi Murusen kummitädille. Lankana Novitan Rose Mohair, jota menee noin 1,5 kerää.

Luo 185 silmukkaa numeron 6 pyöröpuikolle. Neulo 3 oikein 2 nurin neuletta kierros ja yhdistä neule renkaaksi. Jatka 3 o 2 n neuletta vielä kaksi kierrosta. Neulo neljäs kierros seuraavasti: *nosta lanka puikolle, nosta 1 s puikolle, neulo 2 silmukkaa oikein yhteen ja vedä puikolle nostamasi s niiden ylitse, nosta lanka puikolle, neulo 2 nurin*,  toista ** väliä loppukierros. Sen jälkeen neulo taas 3 kierrosta 3 o 2 n neuletta ja neljäs kierros taas pitsineuletta. Toista tätä 4 kierroksen mallineuletta kunnes huivin pituus on 28 cm. Päätä kaikki silmukat. Viimeistele päättelemällä langan päät ja höyryttämällä silitysraudalla nurjalta puolelta kevyesti.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Karpalo-valkosuklaacookies

Sunnuntai-illan herkutteluun päätin tänään leipoa cookieseja. Otin karpalopikkuleipien reseptin Dansukkerin sivuilta ja muokkasin sitä hieman vastaamaan paremmin kaapista löytyneitä aineksia. Näistä tuli tosi hyviä, noin puolet meni pelkästään maistellessa. Taidanpa tällä reseptillä tehdä "cookie in a jar"-lahjoja pukinkonttiin.

3 dl fariinisokeria
1 rkl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl valkosuklaata rouheena
2 tl leivinjauhetta
200 g voita
1 kananmuna

Ohje on niinkin helppo, että huoneenlämpöiset ainekset vaivataan taikinaksi ja taikinasta otetaan kokkareita pellille. Kokkareet leviävät uunissa reilusti, joten niiden väliin kannattaa jättää kunnolla tilaa.

Paistetaan 200 asteessa noin 10 minuuttia. Dansukkerin sivujen mukaan ohjeella tulee 18 cookiesia, mutta minä sain aikaan nelisenkymmentä...


tiistai 12. marraskuuta 2013

Vastentahtoiset valokuvamallit

Tässäpä kuva parista viimeisimmästä neulomastani koiran villapaidasta. Valitettavasti valokuvamallit voisivat olla hieman pirteämmän näköisiä. Minkäs teet, kun herätät toiset kesken unien sohvalta.

Näitä paitoja tuli aikoinaan kilkuteltua sarjatuotantona rotuyhdistykselle myyntiin, mutta viime vuosina olen neulonut paitoja enää omille kasvateilleni ja tutuilleni. Nämä kaksi paitaa ovat kuitenkin myynnissä, kun lähipiiristä ei löytynyt tarvitsijoita. Hinta neuleelle on 20€, joka sisältää postikulut.

Kummassakin paidassa on korkea poolokaulus, jonka saa rullattua kätevästi koiran korvien päälle, kun pakkanen yltyy korkeaksi. Neule on 1o 1n joustinta, joten se muotoutuu mukavasti kantajansa päälle. Tummemmassa paidassa selän pituus n. 28cm ja vaaleassa 31cm. Selän mitta ei sisällä kauluksen mittaa. Paidan koko on sellainen, että se sopii keskikokoisen bostonin lisäksi myös parsonille, borderterrierille, kääpiösnautserille jne.



Neule on lämmintä villasekoitetta ja konepestävä 40 asteessa, lankana on Novitan Seitsemän Veljestä.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Vadelma-suklaakakku

Darling Husband oli toivonut isänpäiväksi suklaakakkua ja päätinkin leipaista sacher-kakun pitkästä aikaa. Reseptin otin täältä. Unohdin kuitenkin kauppareissulla ostaa aprikoosihilloa, joten päädyin korvaamaan sen vadelmahillolla. Ihan hyvä kakku tuli siitä huolimatta. Koristeet tein sulatetusta valkosuklaasta. En jaksanut alkaa kikkailemaan pursottimen kanssa, joten valutin suklaan leivinpaperille teelusikan avulla. Vähän krouvit koristelut tuli, mutta pääasia, että mies tykkäsi.


Isänpäiväaskartelua

Tänään ohjelmassa oli isänpäiväaskartelua Murusen kanssa. Teimme isälle ja ukille t-paidat, joita koristavat Murusen pienet jalan- ja kädenjäljet. Idean tähän sain Verskin valtakunnasta

Olin ostanut jo hyvissä ajoin t-paidat ja pessyt ne valmiiksi. Yleensä uusissa vaatteissa tahtoo olla tekstiilinkäsittelyaineita, jotka on hyvä pestä ennen kankaanpainantaa pois, jotta kangasväri tarttuu kunnolla. Silitin vielä paidat, jotta saisimme siistiä jälkeä aikaan. Rypyt tahtovat näkyä painojäljessä ainakin silkkiä työstäessä.

Tässä lista tarvikkeista:
- puuvillainen t-paita, mieluiten 100% puuvillaa. Väri ei tartu tekokuituun niin hyvin
- kangasväriä
- sanomalehtiä työpöydän suojaamiseen
- leivinpaperia paidan väliin, jotta painettu osa ei tartuta väriä takakappaleelle
- kertakäyttöastioita ja veitsiä värin sekoittamiseen

Meillä käytössä olivat Schjerningin Textil Solid -värit, jotka ovat myrkyttömät ja vesiliukoiset. Värejä voi sekoittaa keskenään ja elävämmän lopputuloksen saa käyttämällä useampaa väriä. Sekoitin keltaista ja punaista keskenään, mutta en täysin tasaiseksi oranssiksi. Lisäsin väriin myös hieman vettä läpikuultavan sävyn aikaansaamiseksi.


Murusen riisuin kankaanpainamisen ajaksi vaippasilleen, jotta siivottavaa olisi vähän vähemmän. Sitten ei muuta kuin Murusen jalkaa väriin ja kankaalle. Täytyy sanoa, että kädenjälkiä en painanut kuin toiseen paitaan, koska se oli melko vaikeaa ilman avustajaa. Murusen käsi pyrki nyrkkiin koko ajan ja lopulta väriä oli lapsen kainalossa asti. Murunen saikin kunnon pesun askartelun lopuksi. Lopuksi roiskin väripisaroita pitkin paitaa. 

Värin kanssa työskennellessä kannattaa olla nopea. Itse painamisessa ei mene kauaa ja kun pesee sotkut samantien, selviää vesipesulla, kun väri ei ehdi jämähtää. Sekoitusastioiden ja välineiden on hyvä olla kertakäyttöisiä, jotta ne voi heittää suoraan roskiin, kun työ on valmis. Tämä väri oli sinänsä kiva, kun se lähti kostealla pyyhkimällä myös pöydän pinnasta. Väri kiinnitetään kankaaseen silittämällä sen jälkeen, kun se on kuivunut. Valmistaja lupaa, että väri kestää konepesua 40 asteessa. 






perjantai 8. marraskuuta 2013

Lihapotut

Aina silloin tällöin tekee mieli kunnon lihapottuja, siis sellaista perinteistä lihakeittoa mitä äidillä oli tapana keittää, kun asuin vielä kotona. Tänään oli lihapottupäivä :-)

Lihakeiton kanssa on kaksi sääntöä, jotka on hyvä tietää, jotta lopputulos on taivaallisen hyvää:
  1. Hanki kunnon luullista keittolihaa. Luuttomasta tulee vain paha mieli (ja keitto)
  2. Käytä riittävästi aikaa keittämiseen. Lihakeitto ei ole pikaruokaa kuin vasta toisena päivänä.
Ainekset:
n. 400 g luista keittolihaa (esim. Nauta, hirvi tai poro)
5 isoa perunaa
1 iso porkkana
1 sipuli
n. 50 g mukulaselleriä
n. 50 g lanttua
5 mustapippuria
5 maustepippuria
5 valkopippuria
1,5 tl suolaa

Sopivia mausteita, jos haluaa hifistellä:
Pieni pala purjoa 
Nippu tuoretta persiljaa
1 laakerinlehti
1 tl kuivattua lipstikkaa 

Näin sitä sitten tehdään:
- laita lihat kattilaan kiehumaan runsaan veden kanssa
- kuori pinnalta vaahto pois
- anna kiehua tunti hiljaisella tulella
- lisää veteen pilkottu sipuli, pippurit ja suolaa (myös laakerinlehti, jos sellaista haluat käyttää)
- anna kiehua toinen tunti
- ota lihat pois liemestä, poista luut ja pilko liha suupaloiksi. Laita lihat takaisin kattilaan
- lisää kuoritut ja pilkotut vihannekset seuraavassa järjestyksessä: porkkanat, lanttu, selleri, perunat
- keittele 10 minuuttia
- lisää pilkottu purjo (jos sellaista haluat käyttää) ja yrttimausteet
- keittele vielä toiset 10 minuuttia
- syö

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Isänpäiväkortit

Askartelut jatkuivat tänään isänpäiväteemalla. Ohjelmassa oli korttien askartelu. En ole juuri harrastanut paperiaskartelua, joten ei näistä mitään kädentaitojen malliesimerkkejä tullut. Ehkä ajavat kuitenkin asiansa.

Hahmottelin ensiksi kuviot kuviollisen skräppipaperin nurjalle puolelle lyijykynällä. Sitten leikkasin kuviot irti saksilla. Huomasin leikatessa, että etenkin tuossa keinukuvassa sorruin ihan samaan mokaan kuin grafiikantöissä: liikaa yksityiskohtia. Leikatessa olikin siis pakko pelkistää kovasti. Lopuksi vaan liimaa väliin ja kortit kasaan. Aika helppo ja nopea askartelu tällä kertaa. Jotenkin tuntuu, että helppo ja nopea on mulle sopivin juttu tällä hetkellä - ei ainakaan jää niin helposti kesken...


Tarvikkeet:
- valmiita korttipohjia
- skräppäyspaperia
- lyijykynä
- hyvät sakset
- paperiliimaa

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Poron potkapaloja hitaasti hauduttaen

Tänään kaivelin aamusta pakastinta ja mietin mitä sitä laittaisi ruoaksi. Darling Husbandilta oli tullut pyyntö raivata tilaa pakkaseen, joten tein työtä käskettyä ja löysin pari pussillista poron potkapaloja. Potkapalat eivät ole sitä mureinta lihaa porossa, joten tiedossa oli kunnon slow foodia keskiviikkopäivän kunniaksi.

500g poron potkapaloja, jotka on leikattu n. 2cm paksuiksi
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
Pieni pala lanttua (n. 50g)
1 porkkana
3-6 valkopippuria
3-6 viherpippuria
3-6 mustapippuria
1,5 tl suolaa
Pari katajanmarjaa
3 dl vettä
Voita

Otin ensin valurautapadassa poropalojen pintaan väriä voin avulla. Sen jälkeen heitin sekaan pilkotut sipulit ja kuoritut valkosipulin kynnet. Sipuli saa olla aika isohkoina palasina. Kuullotin sipuleita hetkisen ja lisäsin lopuksi pataan pieneksi kuutioidut juurekset, veden ja mausteet. Lopuksi vielä kansi päälle ja uuniin hautumaan n. 2,5 tunniksi 150 asteeseen. Tästä ei muuten ruoanlaitto voi juuri helpommaksi tulla. Söimme padan keitettyjen perunoiden kera, tosin perunamuusi toimii ihan yhtä hyvin lisukkeena.

Tällainen ruoka on mieleeni erityisesti sydäntalven pakkaspäivinä, mutta teki se hyvin kauppansa lämpimänä syyspäivänäkin. Potkapaloista tehdyssä sapuskassa on se bonusmomentti, että ruokailun lopussa pääsee vielä ryystämään putkiluiden sisältä löytyvän samettisen luuytimen "jälkkäriksi".




tiistai 29. lokakuuta 2013

Porkkana-perunarieskat

Edellisen päivän tähteinä jääkaappiin jäi porkkana-perunamuusia, jonka päätin hyötykäyttää rieskoihin. Tämä ohje on tosi helppo ja nopea, joskin murunen tietysti päätti herätä juuri siinä kohtaa, kun äidillä oli taikinan taputtelu rieskoiksi meneillään. Hetkinen väliin vaununheilutusta ja murunen jatkoi uniaan ja kotirouva pääsi jatkamaan puuhastelua.

3 dl porkkana-perunamuusia
1 muna tai 0,5 dl maitoa
2-3 dl täysjyvävehnäjauhoja
0,5 tl suolaa

Taikinan ainekset sekoitetaan keskenään ja taputellaan ohueksi rieskaksi. Pistele haarukalla reikiä rieskoihin. Paistetaan 275 astetta 8-10 minuuttia. Ohjeesta tulee kaksi rieskaa. Leivinuunissa näistä tietty tulisi paljon paljon parempia, mutta kun sellaista ei ole, on tyydyttävä sähköuunin maksimitehoon. Maistuvat parhaalta lämpimänä voin kera


maanantai 21. lokakuuta 2013

Pikkasia pikkuleipiä

On tässä jo pidempään tehnyt mieli leipoa pikkuleipiä ja vimmaa on lietsonut kiitettävästi mm. telkkarin Koko Suomi leipoo -ohjelman edellinen jakso. No, tänään sitten päätin pyöräyttää nuhruisen ja kylmän kelin takia pikkuleipäsiä, kun murunenkin tuntui nukkuvan tyytyväisenä päiväuniaan. Ohjeeksi otin Lapin Kansassa taannoin julkaistun kanadalaisten vaahterasiirappikeksien ohjeen. Siinä taikinaa tehdessäni totesin kuitenkin, että eihän meillä ole kaapissa kaikkea tarvittavaa, joten säätämiseksihän se meni. Ylläripylläri.

Hyviä niistä tuli kuitenkin, joskin ei niissä kauheasti vaahterasiirappi maistunut ja kun kerran päätin jauhoja jatkaa rusinoilla, niin rusinoitakin olisi voinut olla enemmän. Lämpimänä olivat suorastaan herkullisia, jäähtyneenä taas... No joo, kyllähän nämä kahvin kyytipoikana menevät.

Tässä se alkuperäinen resepti:
225g voita
220g ruskeaa sokeria
1 muna
1 tl vaniljaekstraa (ihan tosi! Vanilja-aromia tällä vissiin tarkoitetaan)
9 g ruokasoodaa
500g vehnäjauhoja
235ml vaahterasiirappia
Ripaus suolaa

Ja tällainen siitä sitten tuli, kun tosiaan oli niitä puutteita havaittavissa:
225g voita
3dl fariinisokeria
1 muna
1 tl kanelia
1 tl ruokasoodaa
7 dl vehnäjauhoja
1 dl rusinoita
0,5 dl vaahterasiirappia
2 dl agavesiirappia
Ripaus suolaa

Paistetaan uunissa 175 astetta 8-12 minuuttia.

Positiivisella puolella on maun lisäksi myös se, että sainpa jääkaapista pari purnukkaa taas tyhjennettyä armaan aviomiehen iloksi. Se kun tuppaa aina valittamaan, että kerään jääkaappiin jos vaikka mitä epäolennaista purkkia ja purnukkaa.