Jooga-sukat

Sain taannoin päähäni, että tarvitsen sukat joogaamista varten. Muistelin nähneeni jossain vanhassa Novita-lehdessä ohjeenkin varpaat ja kantapäät paljaaksi jättäviin sukkiin, mutta enhän mä tietenkään löytänyt sitä lehteä mistään. Niinpä aloin neuloa ja kehittelin ohjeen siinä neuloessani.

Sukat on neulottu unelmanpehmeästä merino-alpakkalangasta, jonka olin hamsteroinut jo vuosia sitten, mutta näihin voi käyttää kyllä melkein mitä tahansa muutakin fingering-vahvuista sukkalankaa.

Neuloin varteen ja jalkapöytään tiheään palmikoita ja takasaumaan vähän leveämmän palmikon. Jalkapohjan osuus on 2o-2n-joustinta, jotta sukka istuisi hyvin jalkaan. Ohjeen koko on melko vapaa, kannattaa sovittaa matkan varrella.

Jooga-sukat

100g/420m fingering-vahvuista neulelankaa, esim. Schoeller-Stahl Fortissima Alpaka

Sukkapuikot 2,5-3 käsialan mukaan + apupuikko

Tiheys 40s ja 40 riviä on 10x10cm (mitattu venyttämättä palmikkoneulosta)

Luo 88 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle seuraavasti: 22-22-22-22. Aloita 2o-2n joustinneule ja ensimmäisen kierroksen lopuksi yhdistä neule renkaaksi. Neulo 12 kierrosta joustinneuletta.

13. kierroksella aloita neulekaavio. Toista kaavion silmukoita 1-6 14 kertaa ja neulo sitten kaavion loput silmukat. Toista kaavion rivejä 5-10.

Kun olet neulonut 12 kertaa palmikonkiertokerroksen, jatka vielä yksi rivi kaavion mukaan. Jatka vielä toista riviä kaavion mukaan puikoilla 1-3. Aloita 2n-2o joustinneule puikoilla 4 ja 1. Neulo neulekaavion mukaan puikoilla 2 ja 3. 

Kun olet neulonut puikolla 1 ja 4 yhteensä 7 kerrosta joustinneuletta, neulo ensin puikolla 1 joustinneuletta ja sen jälkeen puikoilla 2 ja 3 neulekaavion mukaan. Päättele sitten puikon 4 silmukat ja sitten myös puikon 1 silmukat kantapään aukkoa varten. 

Jatka puikoilla 2 ja 3 neulekaaviota. Seuraavaksi luo puikon 3 perään 40 uutta silmukkaa ja jaa ne kahdelle puikolle siten, että kummallakin on 20 silmukkaa. Yhdistä neule taas renkaaksi ja jatka vanhoilla silmukoilla aiempaa neulekaaviota. Aloita uusilla silmukoilla 2o-2n joustinneule. Kierroksen aloituskohtana toimii nyt uusien silmukoiden aloituskohta (eli aiemmat puikot 2 ja 3 ovat nyt puikot 3 ja 4). Jatka nyt uusilla silmukoilla joustinneuletta ja vanhoilla silmukoilla neulekaavion mukaan.

Kun olet neulonut sukan alusta lähtien 17 kertaa palmikonkiertokerroksen, jatka vielä kaksi riviä neulekaavion mukaan. Sen jälkeen aloita myös vanhoilla silmukoilla 2o-2n joustinneule. Neulo joustinneuletta 12 kierrosta ja sen jälkeen päättele kaikki silmukat.

Päättele langanpäät ja höyrytä kevyesti. Neulo toinen sukka vastaavasti.

Vanhaa Noshia

Viime aikoina on tuntunut, etten ole oikein ehtinyt tehdä mitään näkyvää. Vaikka itseasiassa, kun tarkemmin miettii, on tullut tehtyä paljonkin, mutta tietyt asiat - kuten bloggaaminen, ovat jääneet vähemmälle. Käsitöitä on tullut tehtyä vähän kuin varkaiten, mutta inspiraatio on toisinaan ollut pahasti hukassa. Tai sitten on ollut inspiraatio, mutta ei aikaa toteuttaa visiota.

Taannoin inspiroiduin kahvipaketista. Tällä kertaa inspiraatio tuli Facebookin ompeluryhmässäni näkemästäni kuvasta, jonka kuvatekstissä puhuttiin jotain "pikasurautuksesta". Niinpä jouduin itsekin kokeilemaan vastaavaa pelkällä saumurilla ommeltavaa tunikaa. Kaavan muokkasin Ottobren 6/2010 Let it be -paitakaavasta, koko 98cm. Levensin paitaa jonkin verran ja pidensin helmaa. Hihaa lyhensin ja laitoin hihansuihin pitkät resorit. Helmaan ompelin myös resorin ja pääntiehen tein matalan savupiippukauluksen.

Kankaat ovat vanhaa Noshia. Vespat taitavat olla vuodelta 2013 ja pinkit miniraidat 2014 kesältä. Vespoja minulla oli aika pieni palanen. Tunikan jälkeen sitä jäi sen verran pieni pätkä, että sain siitä tehtyä vielä pyjamahousut. Paitaan riitti vielä juuri ja juuri yksi ehjä vespa, jonka applikoin rintamukseen. Tällä kertaa hifistelin ja kävin ostamassa asiasta tehden kaksipuoleista liimaharsokangasta applikointiin avuksi. Se toimi kuin unelma. Pyjamahousujen kaava on myös Ottobresta 6/2010, paidan kaava Let it be samasta lehdestä. Molemmissa koko 98cm. Laiskana tosin jätin housujen lahkeista rypytykset pois, joten lahkeisiin jäi vähän vielä kasvunvaraa.

Kesämaisema

Olen joskus miettinyt alitajuntaa ja sen vaikutusta inspiraation antajana ja luovuuden synnyttäjänä. Sain siitä konkreettisen esimerkin ihan muutama päivä sitten. Alitajunta yhdisti kaksi toisistaan irrallista asiaa yhdeksi uudeksi kokonaisuudeksi.

En yleensä ole mainosmiesten uhri, vaan pyrin tekemään omia kulutusvalintojani sisällön, en pakkauksen tai mainoksen perusteella. Toisinaan kuitenkin eteen tulee niin kaunis pakkaus, etten voi vastustaa. Niinkuin tämä kahvipaketti. Kesäinen merenrantamaisema jostain Itämeren rannalta on karuudessaan jotain sellaista, joka puhuttelee minua todella paljon. Ei pakkauksen sisältökään hullumpaa ollut. Mielessäni kävi, että jotain samanlaista olisi kiva saada omaan vaatteeseeni muistoksi pian takanaolevasta kesästä.

Vaatekaappini on jo jonkin aikaa kaivannut täydennystä paitahyllyyn. Tiedättehän, niitä ihan tavallisia siistejä paitoja, joita voi pitää farkkujen, shortsien ja hameiden kanssa kotona tai vapaamuotoisissa menoissa. Halusin kokeilla uutta paitakaavaa ja päätin käyttää kokeiluuni jo pitkään kaapissani pyörinyttä Käpysen Meri-siksakraita-trikoota. Olin tilannut kankaan ajatuksena tehdä siitä itselleni kesämekon, mutta loppujen lopuksi tänä kesänä ei ollut niin paljoa mekkokelejä, että olisin uusia mekkoja viitsinyt ommella. Niinpä kangas päätyi paitakokeiluuni. Kaavana Autumn Mood Ottobresta 5/2013, koko 40.

Kun sain uuden paidan päälleni ja katsoin peilistä, tajusin, että alitajuntani oli tehnyt kangasvalinnan puolestani. Siinähän se kahvipaketin merenranta oli paidassani!

Kesäkurpitsoiden invaasio - osa 1

Darling Husband ilahdutti tässä männä päivänä tuomalla töistä mukanaan kaksi massiivista kesäkurpitsaa. Oli kuulemma esimiehen puutarha kukoistanut tänä kesänä kesäkurpitsoina sen verran, että zucchineista riitti ihan jaettavaksi asti.

Kurpitsoilla oli tosiaan kokoa ja näköä sen verran, että arvelin sisuksen olevan jo kuivakkaa ja puumaista. Yleensä pyrin kaupassakin valikoimaan aina pieniä ja sieviä yksilöitä jättiläisten sijaan. Niinpä päätin tehdä osasta kakkua. Kakkutaikinan seassa mahdollista kuivuutta ei huomaa ja onpahan sitten se kakkukin mukamas vähän terveellisempää. Ainakin jos ei lasketa kaikkea voita ja sokeria...

Tein kakun vähän porkkanakakun tapaan. Kesäkurpitsa siis raastettiin hienoksi ja sekoitettiin taikinan sekaan. Kakusta tuli viehättävästi vaaleanvihreä.

Ohje on irtopohjavuokaan, halkaisija 24 cm. Tuplaamalla ohjeen, saat pellillisen.

4 dl kesäkurpitsaa raastettuna

200 g voita

3 dl sokeria

3 munaa

3 1/2 dl vehnäjauhoa

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1 rkl vaniljasokeria

Kuorrute

200g tuorejuustoa

50g sitruunalla maustettua valkosuklaata

Koristeeksi pähkinä-/mantelirouhetta ja halutessasi voit laittaa kakun väliin mangososetta ja osan tuorejuustokuorrutteesta.

Raasta kesäkurpitsa hienoksi raasteeksi, voit valuttaa raastetta hetken siivilässä, jos näyttää kovin kostealta. Sekoita kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen. Lisää sekaan hieman jauhoja, jos vaahto muuttuu rakeiseksi. Lisää noin puolet jauhoista, raaste ja loput jauhot. Kaada voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista uunissa 200 asteessa 35-40 minuuttia.

Sulata valkosuklaa. Notkista tuorejuusto vatkaimella ja sekoita sulanut suklaa sekaan. Levitä jäähtyneen kakun päälle (ja väliin). Ripottele mantelirouhetta kakun päälle.

Mittatilausleggarit

Murusen vaatekaappi on huutanut jo jonkin aikaa vajetta housuosastolla. Niinpä päätin ommella parit leggingsit, joiden kaavoittamiseen kokeilin Mallikelpoisen ohjetta. Koeversion ompelin Käpysen vihreästä Käpyseni-trikoosta. Käytin kaavan mitoituksessa -2cm väljyysvaraa.

Sovituksessa huomasin, että olin mitannut istumakorkeuden Muruselta väärin ja leggarit jäivät lantiolta hyvin mataliksi, joten päätin ommella vyötärölle kuminauhakäänteen sijaan leveän resorin. Kaapista ei löytynyt vihreää resoria, joten mustalla mentiin. Lopputulos on aika kiva ja leggarit kuulemma ovat tosi mukavat jalassa.

Toiset leggingsit toteutin "pinkkivärisinä". Olihan Murunen pyytänyt pinkkejä leggingsejä jo keväästä lähtien. Materiaalina Noshin vadelmanpunainen luomujoustocollege ja -resori. Vyötärön lisäksi ompelin näihin leggareihin resorit myös lahkeensuihin. Leikkasin lahkeisiin vähän reilummin pituutta ja nythän ne ovat somasti makkaralla, kun jaloissa ei vielä ole pituutta yhtä paljoa.
Näistäkin tuli aika kivat.

Tämän kokeilun perusteella voin suositella lämpimästi Mallikelpoisen ohjetta. Tein samaan tapaan leggingsit myös itselleni, niistä kirjoittelen myöhemmin.

Spagettia ja kotitekoista pestoa lehtikaalista

Näin elokuussa kotimaisten vihannesten satokausi on parhaimmillaan ja tarjolla on jos vaikka mitä vihreää edulliseen hintaan. Bongasin taannoin lehtikaalipeston ohjeen Yhteishyvän ruokalehdestä ja sitä piti kokeilla nyt, kun kotimaista lehtikaalta saa edullisesti. Meidän perheessämme ei varmasti syödä liikaa kasvisruokia, kuten ei varmasti monessa muussakaan suomalaisperheessä.

Tuunasin lehden reseptiä jonkin verran ja lopputuloksesta tuli kerrassaan erinomainen. Kaksivuotias Murunenkin kehui, vaikka koko annos ei hänellä mennytkään. Tässä reseptini:

100g lehtikaalta
1 ruukku basilikaa
2 isoa valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria (ei haittaa, vaikka menee enemmänkin)
50g parmesania raasteena
2 dl manteleita
1/2 limen mehu
1/2 sitruunan mehu
1 dl extra virgin oliiviöljyä

Ryöppää lehtikaalia pari minuuttia kiehuvassa vedessä. Paahda manteleita hetki kuivalla pannulla. Laita kaikki ainekset blenderiin ja pyöräytä tasaiseksi tahnaksi. Tarjoa heti keitetyn spagetin kanssa. Tästä tuli niin hyvää, että ryhdyin miettimään, miksi ihmeessä meillä ostetaan tavallinen pesto valmiina? Tämän ruoan kanssa kaikkein kauimmin meni odotellessa pastan kypsymistä...

Salainen ompeluystäväni - osa 2

Kirjoittelin tuossa taannoin ompeluryhmäni Salainen ompeluystävä -tempauksesta, jossa arvottiin jokaiselle osallistujalle lahjan saaja, jolle ommeltiin yksi iso ja yksi pienempi ompelus. Osallistuin toki myös lasten sarjaan, ajatuksena, että Murunen saisi sitten myös paketin ja jotain uutta vaatekaappinsa täytteeksi.

Lasten arpajaisissa pakettini kohteeksi arvottiin 5-vuotias pikkutyttö, joka oli toivonut saavansa mahdollisimman kimaltavan mekon. Aikamoinen haaste minulle - kaapistani ei löydy mitään kimaltavaa kangasta, joten oli pakko soveltaa.

Valitsin kaavaksi yksinkertaisen liivimekon kaavan Ottobresta 6/2010, koko 116cm. Kankaiksi valitsin yksiväristä pinkkiä ja tummanlilaa trikoota, lahjansaajan lempiväreistä tottakai. Pääntien ja kädenteiden kanttaukset on tehty samalla trikoota, koska en löytänyt kaapista sopivan sävyistä resoria. Kimallus mekkoon syntyi silityskalvon avulla. Eihän tuosta kovin bling-blingiä tullut, mutta onpahan pientä kimallusta edes. Toivottavasti paketin saaja pitää uudesta mekostaan!

Mekon kaveriksi pakettiin lähti samanlainen vaaleanpunainen pussukka kuin aikuisten pakettiinkin. Jospa sille löytyisi käyttöä vaikkapa pinnien ja hiuspompuloiden säilytyspussukkana.