Salainen ompeluystäväni -osa 1

Ompeluryhmäni järjesti kesän alkajaisiksi "salainen ompeluystävä" - tempauksen. Ideana oli, että jokaiselle osallistujalle arvotaan salainen ompeluystävä, jolle ommellaan yksi iso ja yksi pieni lahja. Paketit saa avata tiettynä päivänä ja ryhmän muille jäsenille otetaan kuva saadusta lahjasta. Tekijä pysyy salaisena pakettien avaamiseen saakka.

Osallistuin itse tähän ompeluvaihtoon ensimmäistä kertaa ja ilmoittauduin saman tien ompelemaan sekä lapselle että aikuiselle. Sain tiedot ompelusteni kohteista juhannuksen kynnyksellä ja niinpä juhannuksen aikana ehdin hyvin miettiä mitä kummallekin tekisin. Aikuinen, jolle lahjan ompelisin, sattui olemaan pituutta lukuunottamatta mitoiltaan hyvin lähellä omia mittojani ja ilmoittautumislomakkeen perusteella hän käyttää paljon mekkoja. Niinpä päätin tehdä hänelle mekon ja käyttää siihen omaa kaavaani, jolla olen tehnyt useampia mekkoja itselleni.

Kankaaksi valikoitui Ikasyrin mustavalkoinen ohut Vyyhti-joustocollege, koska salainen ystäväni on mieltynyt mustavalkoiseen ja harrastaa bloginsa mukaan myös virkkausta. Kangas päätyi minulle Ikasyrin possupussista, enkä oikein osannut ajatella tekeväni siitä itselleni mitään. Pala oli sen verran pieni, ettei siitä riittänyt hihoihin eikä taskuihin. Niinpä mekosta tuli hihaton ja taskuton. Savupiippukauluksen sain kuitenkin tehtyä lipareesta, joka jäi jäljelle. Mekko menee näin kesällä hellemekkona ja talvella aluspaidan kanssa liivimekkona.

Mekon kaveriksi pakettiin ompelin vielä pienen vuoritetun pussukan Hipun ohjeella. Pussukoita tarvitsee aina! Pussukan kangas on käsityöpuuvillaa Eurokankaasta ja vuorikangas on kierrätyskeskuksesta.

Porkkanakakkua tuunattuna

Tänään oli törkeän kylmä aamupäivä mökillä, joten päätimme ajella anopin luokse pitämään leivontahetken Murusen kanssa. Mökillä ei ole uunia, joten täällä leivonta rajoittuu satunnaisiin hyydyttämällä tehtyihin juustokakkuihin tai muurikkapannulla paistettuihin lättyihin.

Jääkaapissa sattui olemaan rasiallinen Philadelphia-juustoa, joten päätimme leipoa porkkanakakkua ja tuunata sitä hieman. Murunen auttaa leivonnassa mielellään sekoittamalla jauhoja ja taikinaa, sekä tietysti maistelemalla. Resepti on muokattu kinuskikissan porkkanakakkureseptistä:
3 munaa
3 dl sokeria
3 1/2 dl karkeita vehnäjauhoja
3 keskikokoista porkkanaa (n. 4 dl raastettuna)
150 g voita
2 tl kanelia
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria

Kakkupohjan teimme 24cm irtopohjavuokaan, mutta sen voisi tehdä ihan hyvin myös syvälle uunipellille, tällöin kuitenkin paistoaika on hieman lyhyempi. Kakkupohja tehdään seuraavasti:
1) Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi
2) sekoita kuivat aineet keskenään
3) sulata voi ja anna sen jäähtyä
4) vaahdota munat ja sokeri suht kovaksi vaahdoksi
5) lisää sekaan vuorotellen jauhot ja jäähtynyt voisula
6) sekoita lopuksi porkkanaraaste taikinaan ja kaada valmis taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan
7) paista uunissa 200 asteessa noin 30-35 minuuttia

Kakkupohjan jäähdyttyä se halkaistaan kahtia, kostutetaan ja täytetään. Kakku kostutetaan vedellä laimennetulla mehulla ja alempaan osaan laitetaan noin 1/3 kostutukseen varatusta nesteestä. Loput kostutteesta laitetaan ylempään kakkupohjaan, koska neste valuu kakussa alaspäin.

Kakun väliin laitoimme purkillisen Mangopilttiä ja noin 1/3 tuorejuustokuorrutteesta. Loput 2/3 kuorrutteesta laitettiin kakun päälle ja lopuksi Murunen koristeli kakun mantelirouheella.

Kuorrute:
200 g Philadelphia-tuorejuustoa
1/2 - 3/4 dl tomusokeria
1 prk Piltti Aurinkoinen-sosetta

Kostutukseen:
3/4 dl appelsiinimehua
1/4 dl vettä

Väliin:
1 prk Piltti Mangososetta
1/3 osa kuorrutetta

Päälle:
2/3 osa kuorrutetta
2 rkl Mantelirouhetta

Vilmat

Mainitsin jossain aiemmassa postauksessani, että sain äitienpäivälahjaksi Mekkotehdas aikuisille -kirjan. Otin ensimmäisenä kirjan kaavoista testiin Vilman, joka oli ainoa joustaville kankaille tarkoitettu kaava. Malli oli sen verran kiva, että tein samantien kaksi mekkoa samalla kaavalla.

Ensimmäinen Vilma syntyi Noshin Niityllä-trikoosta, jota en ollut tätä ennen tohtinut saksia. Arvelin kuitenkin ennen kankaan leikkaamista, että saan mekosta muokattua sopivan, ellei se ole sitä automaattisesti. Toinen Vilma taas syntyi Vimman lettitrikoosta, joka on ihanan pehmeä ja hyvin laskeutuva. Tämä kangas ehti myös viipyä kaapissa aika pitkään ennenkuin uskalsin leikata. Niinköhän vain tästä jälkimmäisestä tuli kuitenkin liian yöpaitamainen?

Syntymäpäiväkortteja

Meillä on näin keskikesällä useammat syntymäpäivät lähisuvussa. Niinpä askartelimme Murusen kanssa tänään synttärikortit Murusen ja Tirpanan ukille ja ainoalle serkkupojalle.

Murunen valitsi korttipohjat ja skräppipaperit kumpaankin korttiin. Ukin kortista tuli "pinkkivärinen" ja Murunen valitsi sitä varten kukkapaperia ja punasävyistä koukeropaperia. Murunen halusi korttiin myös sydämiä, joten hän sai tehdä niitä sydämenmuotoisella paperileikkurilla. Minä hoidin itse saksilla leikkaamisen. Päätimme tehdä sydämistä ilmapalloja, koska synttäreillä kuuluu olla niitä ainakin jossain muodossa. Liimasimme kortin yhdessä ja Murunen viimeisteli kortin leimaamalla "Onnea"-tekstin vihreällä värillä. Lopuksi piirsin ilmapallojen narut ohuella tussilla.

Huomasin serkkupojan korttia askarrellessamme, että lattialle oli tipahtanut yksi sydän. Se sai oman paikkansa kortin sisäsivulta. Murunen halusi myös, että kirjoittaisimme ukille onnitteluvärssyn ja niinpä myös teimme. Olemme viime aikoina laulaneet paljon Risto Räppääjästä tuttua "elämä ei ole hassumpaa" -laulua, joten Murunen muotoili värssyn sen mukaan ja minä kirjoitin.

Serkkupojan kortista tuli turkoosi ja Murunen halusi tehdä kanteen soikion. Muuta kanteen ei sitten saanut laittaa. Lopulta Murunen suostui siihen, että äiti piirtää tussilla vähän rimpsuja soikion ympärille. Muuten kortti olisi jäänyt vähän alastoman näköiseksi. Sisäsivuille sitten irroteltiinkin vähän enemmän. Sinne piti liimata pupun kuva, ykkönen ja Onnea-teksti. Aikamoinen sillisalaatti tuli, mutta Murunen oli tyytyväinen.

Jädeä ja marenkia

Ylen aamu-TV:ssä esiteltiin taannoin Marttojen reseptillä tehtyä kotijäätelöä. Nyt, kun säät vihdoin lämpenivät, oli aika minunkin kokeilla jäätelön tekoa kotikeittiössä. Kotitekoisessa jäätelössä minua viehätti ajatus lisäaineettomasta kesäherkusta, en kuitenkaan halua hankkia jäätelökonetta, kun en tiedä kuinka kovasti jäätelönteosta innostun. Marttojen ohjeessa ei kuitenkaan tarvita jäätelökonetta, sähkövatkain ja pakastin riittävät.

Resepti:
6 keltuaista
100g hienoa sokeria
1 l kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria

En luottanut vielä täysin omiin kykyihini jäätelöntekijänä, joten puolitin ohjeen. Puolikkaalla ohjeella tulee noin litra jäätelöä.

Keltuaiset ja hieno sokeri vatkataan kovaksi vaahdoksi sähkövatkaimella ja sekoitetaan vaahtoon kuohukerma (kermaa ei siis tarvitse vatkata). Maustetaan vaniljasokerilla. Tässä vaiheessa voi sekaan lisätä myös muut mahdolliset makuaineet, sattumat jne. Itse tein kuitenkin ihan vaan tavallista vaniljajädeä. Sitten vaan kaadetaan seos kannelliseen purkkiin ja pakastetaan se. Jäätelö on valmista syötäväksi seuraavana päivänä. Itse sekoittelin pakastamisen alkuvaiheessa jäätelömassaa noin puolen tunnin välein, mutta en osaa sanoa oliko sillä mitään suurempaa vaikutusta jätskin rakenteeseen. Pakastuipa vähän tasaisemmin. Jätski oli pakastuttuaan tosi tiivistä ja sulamista lusikointisopivaksi sai odottaa hetkisen.

Jäätelön teosta ylijääneet valkuaiset käytin marenkien valmistamiseen. Marenkien kanssa jätskistä voi tehdä hienoja jäätelöannoksia. Tässä vielä marenkien resepti, jonka löysin Kotikokki-sivustolta.

3 valkuaista
1,5 dl hienoa sokeria
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl etikkaa

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten sokeri vatkaten kokoajan. Lisää etikka ja vaniljasokeri. Nosta tai pursota massasta pieniä kekoja leivinpaperille. Paista 125 asteessa noin 35 minuuttia ja anna vielä paiston jälkeen kuivua sammutetussa, raollaan olevassa uunissa 20 minuuttia.

Kiitospussukoita yhteistyönä

Murusen päiväkotitaipale päättyy toistaiseksi kesäkuun lopulla ja Murunen jää kotiin äidin ja Tirpanan kanssa. Murunen on viihtynyt päiväkodissa todella hyvin ja meillä tulee kauhea ikävä kaikkia kavereita ja mukavia hoitotätejä. Kiitokseksi mukavasta vuodesta päätimme muistaa tätejä pienillä lahjuksilla, jotka valmistimme yhteistyönä.

Minä ompelin pussukat Hipun ohjeella ja Murunen väritti pussit Pentelin kangasliiduilla. Päällykangas on Ikeasta paksua sisustuspuuvillaa, jonka löysin puolen hinnan palalaarista ja vuorikankaaksi laitoin Kierrätyskeskuksen ilmaisnurkasta löytämääni ohutta lintukuvioista puuvillaa. Myös vetoketjut on hankittu Kierrätyskeskuksesta Näprä-nurkasta. Kangasliidut on ostettu HobbyPointista. Väri kiinnitetään silittämällä ja sen pitäisi kestää pesu 40 asteessa.

Pikaverkkarit

Murunen tarvitsi päiväkodin pihalla rymyämiseen sopivat housut kesäksi, joten surautin  pikaverkkarit vanhasta verkkatakistani. Leikkasin lahkeet verkkatakin hihoista ja ompelin vyötärölle kuminauhan. Aikaa meni noin varttitunti. Laadin tutoriaalin tähän alle. Housujen koko on noin 92cm.

Mittasin ensimmäisenä sopivan housujen pituuden Murusen järeämmistä ulkoiluhousuista ja lisäsin mittaan 3 cm kuminauhakujaa varten. Sitten mittasin saman verran verkkatakin hihoista ja leikkasin hihat irti.

Seuraavaksi etsin esiin housukaavan, jonka avulla leikkasin haaran kumpaankin hihaan. Mittasin kaavasta korkeuden vyötäröltä haaraan. Oikea kohta haaralle löytyy mittaamalla hihan yläreunasta suoraan alaspäin hihan sisäsaumaa pitkin saman verran kuin kaavassa oleva korkeus vyötäröltä haaraan ja lisäämällä mittaan 3 cm. Kaava asetetetaan hihan päälle siten, että langansuunta hihassa on sama kuin kaavassa. Piirsin sitten kaavasta haaran kohdan merkkausliidulla saumanvaroineen. Laitoin nuppineulan merkiksi siihen kohtaan, mistä aloitin haaran piirtämisen.

Sen jälkeen hiha käännetään toisin päin. Kaava asetetaan nyt siten, että takahaaran kulma tulee samalle kohdalle kuin missä merkiksi laitettu nuppineula on ja kaava käännetään niin, että siihen merkitty langansuunta on sama kuin hihassa. Sen jälkeen piirretään taas merkkausliidulla haaran kohta kankaaseen saumavaroineen.

Kun ensimmäiseen hihaan on tehty tarvittavat piirtämiset, tehdään sama homma myös toiselle hihalle. Toinen hiha piirretään ensimmäisen peilikuvana eli muistathan kääntää kaavan nurinpäin.

Tarkista vielä ennen leikkaamista, että sinulla on piirrettynä kaksi lahjetta, jotka ovat toistensa peilikuvat. Sen jälkeen leikataan haara piirrettyjen viivojen mukaan.

Nyt on aika ryhtyä ompelemaan. Käännä toinen lahje nurinpäin ja työnnä oikeinpäin oleva lahje sen sisään. Aseta haarat kohdakkain oikeat puolet vastakkain ja neulaa kiinni. Ompele sauma joko saumurilla tai ompelukoneen jousto-ompeleella.

Huolittele vyötärö ja ompele ompelukoneen kaksoisneulalla kuminauhakuja vyötärölle. Jätä kujaan parin sentin levyinen aukko kuminauhan pujottamista varten. Mittaa kuminauha (=lapsen vyötärönympärys - 4cm) ja pujota se kujaan hakaneulan avulla. Ompele kuminauhan päät kiinni toisiinsa. Lopuksi ompele kuminauhakujan aukko kiinni kaksoisneulalla. Nyt sinulla on valmiit housut!